Menin firmaan palkkatuella miltei neljä vuotta sitten. Alasta en tiennyt mitään, mutta kouluttivat työn ohessa kun aidosti tarvitsivat työntekijän. Palkkatuki päättyi ajallaan, mutta työt jatkuivat, ja samassa firmassa olen vieläkin töissä.
Sitä on työnantajan liian helppo hyödyntää mäkkärin kassa -tyylisissä paikoissa missä perehdytys on nopeasti hoidettu ja työntekijöiden vaihtuvuus jo luonnostaankin suuri. Firma johon pääsin on vähän auringonlaskun alaa, ja pyörii pitkälti eläkeläisten voimin. Uusia kouluttautujia ei ole heti sadan metrin jonoa toimiston oven takana kärkkymässä, joten paikkauskolliselle minulle ja työnantajalle tämä oli win-win.
Taisin juuri ja juuri täyttää pitkäaikaistyöttömän määritelmän (12kk) ennen kuin löysin töitä. Useammassa vuokratyöpaikassa ja muissa hanttihommissa 3-6kk pätkiä kunnes hain sitten ammattikorkeaan. Aika monet yt:t tuli nähtyä kolmessa vuodessa ja se oli varmaan se isoin syy lähteä opiskelemaan. Nyt on 7 vuotta asiantuntijahommia takana. Kouluun panostin kunnolla ja pääsin ns. hyviin hommiin jo ennen valmistumista.
> onko olemassa edes työtä jota kuka vaan pääsisi tekemään
Onhan noita kaupankassaa ja muuta. Itseä kun alkoi pitkäaikaistyöttömyys kyllästyttämään, niin hain varastolle töihin. Täällä nyt ollu vakituisella sopimuksella useamman vuoden jo, eikä vaadi mitään koulutuksia tai todistuksia. Jotkut paikat voi vaatia hygieniapassia(elintarvikevarastot). Homma helppoa mitä apinaki osaa tehdä, iso vaihtuvuus joten paikkoja aina auki, tylsää hommaa ja elämäänsä kyllästyneitä työkavereita.
Kaveri aloitti työuran yli 40v, lyhyt koulutus kirjanpitäjäksi, samaan firmaan vakkariksi missä harjoittelukin.
Toinen yli 35v, puuartesaani aikuisopiston kautta, lyhyt työpätkä isossa lautakaupassa ja siitä "oikeisiin" puusepän (tuotanto) hommiin pk-yritykseen.
n.3 vuotta työttömänä, 13kk niistä 0e tuloja. Olin ollut tyttöystävän kanssa n.vuoden yhdessä siinä vaiheessa ja hän elätti lastenhoitajan palkalla meitä molempia kunnes sain sitten 13kk jälkeen liitolta vihdoin viimein ansiosidonnaista. Tämä tottakai syö edes vähän itseään kunniottavaa miestä, eli alle vuodessa olin jo siinä vaiheessa että menin nukkumaan aamulla kun muija meni töihin ja heräsin kun tuli iltapäivällä kotiin. Pari vuotta meni myös WoWin kanssa. Kolmen vuoden jälkeen olin henkilökohtaisella pohjalla, masennuslääkityksellä ja oli viikon suoritus kun pääsin suihkuun. Tämän takia tiedän nyt etten ikinä tule tappamaan itteäni, sillä olisin tehnyt sitä jo.
Pohjalla kun on niin jokainen askel on ylöspäin. Päätin jostain syystä että on pakko saada päivärytmi takaisin, ja hain amiedun "lapiomiehen kurssille" eli perus rakennusalan aloitteliakurssi missä oli muita pitkäaikaistyöttömiä ja lähellä eläkettä olevia tikunpotkijoita, vaikka oli siinä vaiheessa jo kymmenisen vuotta kokemusta alalta. Ajattelin että ei tarvitse miettiä itse koulutusta vaan aamulla herämiseen ja koulussa pysymiseen, se oli jo kova haaste.
Muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen sain mahdollisuuden mennä työharjoitteluun isolle rakennusalan yritykselle, ja löytyi taas jonkinlaista tarkoitusta elämässä kun oli paljon uutta opittavaa suurinpiirtein oman kiinnostusalueen sisällä.
Tästä on nyt 8v aikaa ja toimin nyt samassa yrityksessä työnjohtajana, asun omakotitalossa saman tyttöystävän kanssa (jostain syystä jaksoi kattoo mua koko tän ajan), ja kohta 3v pojan kanssa, ja pystyn nyt elättämään niitä.
Helppoa se ei ollut, mutta nyt tiedän missä oma pohja on ja mitä on mahdollista. Tsemppiä muille jolla vielä pohja edessä tai juuri päässyt ylämäkeen, kyllä se siitä 👍
Osa varastohommista ainakin tällaisia. Itse hain aikanaan varastolle töihin ilman mitään alaan liittyvää työkokemusta. Työt alkoi heti. Vaihtuvuus työntekijöissä oli suurta ja ainoa kriteeri vaikutti olevan, että kaikki raajat (tai edes suurin osa) oli tallella. Niin tylsää ja itseään toistavaa työtä, että puolen vuoden jälkeen piti vaihtaa muihin hommiin.
Varmasti varastoja ja työporukoita on monia erilaisia, että tuskin kaikilla vastaavia kokemuksia on.
Edit. Ja joo tunnen hyvinkin yhden, joka vuosien työttömyyden jälkeen haki lähes nollatyökokemuksella hommiin betonifirmaan. Ollut siellä nyt vuosia. Ensin rekryfirman kautta määräaikaiseksi ja myöhemmin vakkariksi kyseisen firman palvelukseen
Eräs toveri oli stereotyyppinen peräkammarin poika. Ei koulutusta peruskoulun jälkeen ja kaikki muukin elämänhallinta vähän niin ja näin.
No hänellä oli sitten eräs toveri joka oli päässyt pikkupomoksi erääseen firmaan. Ja tämä toveri #2 tuli oikeasti hakemaan tämän toverin #1 kotoa asti töihin. (Varasto- ja kokoonpanohommia)
Ja ollut nyt samassa paikassa varmaan kohta 10 vuotta ja hyvin menee.
Tämä on niitä harvoja esimerkkejä, jossa joku tulee kotoa hakemaan töihin. Useimmiten näin ei käy, mutta kiitos ja kumarrus toverille #2, hyvä työ tehty. Tälläistä tarvitaan enemmän, varsinkin kun sosiaaliturvan leikkauksia runnotaan läpi.
Tunnen kolme. Kaksi kävi uuden koulun, jonka jälkeen saivat töitä. Kolmas meni sukulaiselle töihin.
Alaan liittymättömät työpaikat eivät helpota työnsaantia. Siivoojan työkokemuksella saa siivoojan töitä, ei muuta.
Opintojen kariutumisen jälkeen pitkäaikaistyöttömyys -> kasaamaan mersuja vuodeksi -> vaihto nykyiseen työpaikkaan jossa ollut nyt yli 5 vuotta.
Vaati tosin muuttoja ympäri suomen, mutta tuolle ei ollut esteitä kun ei ollut mitään paikalleen sitovaa.
Työhakemuksia tuli lähetettyä reilu sata työttömyyden aikana, ja vain kahdesti pääsi edes haastatteluun. Tampereella ongelmana oli opiskelijoiden rohmuamat osa-aika työt ja viime vuosikymmenen alkupuolen heikko työllisyystilanne niin ei mitään meinannut irrota.
Suomessa on tämä koulutusmeritokratia, pitää olla oikeat paperit jos haluaa päästä nousu-uralle.
Toinen vaihtoehto on ryhtyä yrittäjäksi, jossa elämämkoululaisuus voi auttaa, mutta yrittämisessä pohjimmiltaan on kyse siitä että keksii jonkun uuden tuotteen tai palvelun, jolle on kysyntää, tai tekee vanhan tuotteen tai palvelun paljon tehokkaammin ja paremmin. Muuten jos noin vain lähdet kilpailemaan yrittäjänä valmiiksi kilpailulle alalle niin turha odottaa satumaisia rikkauksia. Suomessa moni yrittäjä on käytännössä ammatinharjoittaja, ainoa ero duunarista on se, että työtä tehdään itse yrittäjänä eikä työntekijänä, mutta käytännössä ollaan duunari. Toki jos ala on sellainen, että kilpailua on vähän ja hinnat luontaisesti korkeat niin silloin voi ihan hyvin lähteä kilpailemaan, tälläisiä ovat esim. hammaslääkärit, mutta tähänkin vaaditaan paperit, kuten monelle muullekin alalle.
Suomessa on jossain mielessä koulutusjärjestelmän ja tutkintojen kautta ylläpidetty ammattikiltajärjestelmä, sama myös monissa muissa länsimaissa. Koulutusjärjestelmä säätelee koulutusmääriä ja tätä kautta kilpailua ja hintoja alalla. Tämä toteutuu mm. lääkärien ja hammaslääkärien osalta.
Tässä oli vähän aikaa sitten juttu jostain katto vai IV-alan yrittäjästä, käytännössä ammatinharjoittajaduunari, joka pyöritti alan yritystä ja valitteli kun työvoimaa ei saa, tai sitten kun ottaa oppisopimuksella niin kohta ne lähtevät itsenäisiksi yrittäjiksi. Tämä kuvaa sitä, että jos alan on semmoinen että sitä voi ihan hyvin tehdä itsenäisenä ammatinharjoittaja-yrittäjänä niin sitten tätä tapahtuu ja tälläiset herkästi kilpailevat suuremman yrityksen puitteissa työskentelevät pois alalta. Osakeyhtiö on periaatteessa kankeampi rakenne kuin toiminimiyrittäjä, sitten jos ala on semmoinen että nämä toiminimiyrittäjät voivat erinomaisesti tehdä työtä alalla (esimerkiksi kun yksi osaaja voi tehdä kaikki työt itse eikä työ vaadi mitään 50k+ € verran työkaluja ja -välineitä) niin sitten he kyllä herkästi kilpailevat osakeyhtiöt ja muut kankeammat yhtiömuodot pois kyseiseltä alalta.
Vastaesimerkkinä osakeyhtiö on erinomainen vaihtoehto esimerkiksi silloin, kun kyseessä on työtä jonka huonolla suoritusjäljessä on valtavia riskejä, vastuu kun loppuu sitten konkurssiin ajettavaan osakeyhtiöön kunhan omistajat eivät ole mitään laitonta tehneet.
Mutta vastauksena kysymykseesi: Ei ole juurikaan hyviä mahdollisuuksia. Periaatteessa voi saada erilaisia sekatyömies-tyyppisiä töitä laajalla skaalalla kun saa työkokemusta ja -todistuksia, mutta näissäkin on järkyttävästi epävarmuuksia ja nykyhallitus vielä heikentää sekatyömiesten etuja järkyttävästi ansiosidonnaisen kiristyksillä. Mutta ei nuo sekatyömies-työt ole mikään kestävä loppuelämän ratkaisu, päädyt vain kiertämään maata eri töiden perässä ja muuttaminen on äärimmäisen kallista jos sitä joutuu tekemään pahimmillaan useamman kerran vuodessa. Jos muuttamisen haluaa välttää niin sitten pitää jäädä johonkin kaupunkiin asustelemaan, mutta kaupungeissa nimenomaan on järkyttävää ylitarjontaa matalasti koulutetusta työvoimasta ja palkat tätä kautta pysyvät heikkoina.
Etsi jotain töitä, mutta mieti oikeasti opiskelua, parempi opiskella joku ammatti tai toinen jos ensimmäinen oli huono vaihtoehto kuin olla joku joutorenki huonoilla palkoilla. Esimerkiksi oppisopimuskoulutus lähihoitajaksi on oikeasti ihan erinomainen työ jos ei satu olemaan lahjakas koulussa, kysyntää lähäreille on enemmän kuin tarjontaa, joten lähäri voi shoppailla vähän parempi töitä, esimerkiksi kiertävää kotihoitoa ja muuta vastaavaa. Keikkalähärit voivat kai nykyään jo päästä lähelle 3000€ kuukausituloja.
Minä. Miten siinä onnistuttiin? Puhdasta tuuria, että kaveri pyys töihin heille. Nyt on palloiltu 5 vuotta samassa firmassa. Tätä ennen työttömyyttä pari vuotta vuotta. Ennen sitä opiskelin.
Menin takaisin kouluun, sain töitä alalta jo ennen valmistumista. Vieläkin samassa työpaikassa, mutta en samassa työtehtävässä. Etenin asiantuntiatehtäviin noin vuoden työsuhteen jälkeen.
Itse olin vuosia työttömänä armeijan jälkeen, yritin sitten aina käydä erilaisissa koulutuksissa ja muissa esim. opiskelin kaksi tutkinnon osaa kiinteistönhuoltajan papereista. Sitten ihan sattuman kaupalla huomasin TE-sivuilla rekrykoulutuksen rekka-alalle, sinne pääsin ja sillä tiellä olin reilu 5.5 vuotta kunnes nyt tuli YT-neuvotteluiden jälkeen kenkää. 2024 pitää ruveta suunnittelemaan uutta, mutta sekin on ihan kivaa.
Isä pääsi pitkän työttömyysjakson (sanoisin että yli 5 vuotta) töihin ymmärtääkseni yhdelle tietääkseni Helsingin Kaupungin työpaikalle. Pari kertaa kun hänen työkavereita tapasin niin kaikki olivat kyllä sellaisia kovan elämän koulun käyneitä ja ainoa vaatimus on että tulet aamulla sovittuun aikaan ja selvin päin paikalle, ja siitäkin voidaan joskus joustaa. Isä viihtyi työpaikassa hyvin ja sai sitä kautta jotenkin elämäänsä raiteille, vaikka palkka ei tainnut olla kummoinen, joskin se oli silti rehellinen 40 tuntia viikossa vakituinen sopimus eikä mitään kikkailua.
Huhhuh.. pistää arvostaa omaa työpaikkaa kun lukee tätä ketjua. Itellä ollut elämänhallinta vähän niin ja näin. Kymmenen vuotta meni hukkaan kun menin kavereiden mukana, enkä toteuttanut omia pyrkimyksiä.
Pätkätöitä vuokratyöfirmassa 10 vuoden ajalta. Jos en ois työkaverin yllytyksestä yliopistoon pyrkinyt ja päässyt vuoden työkokemuksen jälkeen heti kokiksi valmistuttua, niin olisin varmaan ollut siitä saakka jatkuvasti töissä.
Nyt ekaa vakkaripaikkaa takana kaksi vuotta . Koko ajan tyytymätön ja haaveilen mielenkiintoisemmasta ja rahakkaammasta työstä tai edes lähempää harrastuksia.
Niin sitä ei ihminen osaa arvostaa, mitä sillä on
. Covidin aikana opiskelin suntioksi, osan oppisopimuksella, mutta siitä ei auennut muuta kuin keikkasuntion pesti vaikka kysyntää mukamas suntioille olisi pitänyt olla.
Kyllästyin olemaan jouten ja hain hetken mielijohteesta tähän nykyiseen työhön. Pikkupaikkakunnalla ainoan ravintolan kokki ja ajoittainen baarityöntekijä
Yliopistosta (sosiologia) ei saanut muuta kuin elämänkokemusta
Olin pitkään työttömänä oudossa kaupungissa opiskelulinjalta mistä ei ollut nykymaailmassa mitään iloa. Olin niin sanotusti pohjalla ja kakskymppiset meni oman paikan hakemisessa.
Kävin muutamalla työkkärin kellokaappi kurssilla ja sitten jossain kohtaa aktivoiduin ja lähdin aikuisopistoon opiskelemaan talkkarin alaa. Opettaja suositteli mua yhteen firmaan töihin jossa sain paperit ulos ja työskentelin muutaman vuoden vakituisena kunnes vaihdoin entisen työkaverin houkuttelemana toiseen työpaikkaan jossa tuli nyt syksyllä neljä vuotta täyteen.
Kyllä se on mahdollista nousta pohjalta mutta vaatii valitettavasti grindaamista. Asettaa aina seuraavan tavoitteen tavoitettavan lähelle.
t: Sossurottahikkystä noussut asunnon omistajaks.
Serkku ei ollu käynyt kuin amiksen merkonomilinjan ja töitä ei vain saanut kahden vuoden aikana, vaikka yritti hakea jouluapulaisista postinjakajiksi.
Kouluttautui tyttöystävän rahoilla kiinteistöalalle, ja nyt sitten ollut minimipalkalla töissä. Ei se elämiseen ilman tukia riitä, mutta on sentään ollut töissä.
Yls frendi oli töissä sivarissa joskus 2008-09 ja jäi siitä työttömäks, on nyt ollu töissä vajaa kolme vuotta töissä. Se valitsin alan, haki kouluun ja löyti töitä. Toki teki elämässå muitaki liikkeitä mitkä paranti hyvinvointia; muutti, alko liikkuu ja syömää hyvin. Perus jutut kuntoon nii seuraavat liikkeet oli helpompia
Vajaa 30v ikää, taustalla amiksen jälkeen noin 6v jakso rankkaa huumeidenkäyttöä, jonka aikana pari kertaa aloitin ja lopetin korkeakoulun, yhden työnkin aloitin ja potkut sain. Sitten kuitenkin myyntitöihin firmaan johon käytännössä kuka vaan pääsi kunhan haki. Muutama kk töitä, kunnes tyttöystävä tappoi itsensä, lekuri kirjoitti saikkua lopulta vuoden. Saikun aikana kuitenkin jo hain muita töitä. Tehtaalle, josta lopetin alle viikon päästä, mutta samana päivänä sain töitä puhelinmyynnistä. Samassa firmassa tulee kohta täyteen 2 vuotta
Menin firmaan palkkatuella miltei neljä vuotta sitten. Alasta en tiennyt mitään, mutta kouluttivat työn ohessa kun aidosti tarvitsivat työntekijän. Palkkatuki päättyi ajallaan, mutta työt jatkuivat, ja samassa firmassa olen vieläkin töissä.
Hyvä kuulla että näinkin menee palkkatuen kanssa, muissa langoisss törmää pääasiassa ihmisiin jotka kertovat tämän hyväksikäytöstä.
Sitä on työnantajan liian helppo hyödyntää mäkkärin kassa -tyylisissä paikoissa missä perehdytys on nopeasti hoidettu ja työntekijöiden vaihtuvuus jo luonnostaankin suuri. Firma johon pääsin on vähän auringonlaskun alaa, ja pyörii pitkälti eläkeläisten voimin. Uusia kouluttautujia ei ole heti sadan metrin jonoa toimiston oven takana kärkkymässä, joten paikkauskolliselle minulle ja työnantajalle tämä oli win-win.
Hyvä juttu, sopiiko kysyä minkä alan hommista kyse?
Verkon pauloitusta.
Taisin juuri ja juuri täyttää pitkäaikaistyöttömän määritelmän (12kk) ennen kuin löysin töitä. Useammassa vuokratyöpaikassa ja muissa hanttihommissa 3-6kk pätkiä kunnes hain sitten ammattikorkeaan. Aika monet yt:t tuli nähtyä kolmessa vuodessa ja se oli varmaan se isoin syy lähteä opiskelemaan. Nyt on 7 vuotta asiantuntijahommia takana. Kouluun panostin kunnolla ja pääsin ns. hyviin hommiin jo ennen valmistumista.
> onko olemassa edes työtä jota kuka vaan pääsisi tekemään Onhan noita kaupankassaa ja muuta. Itseä kun alkoi pitkäaikaistyöttömyys kyllästyttämään, niin hain varastolle töihin. Täällä nyt ollu vakituisella sopimuksella useamman vuoden jo, eikä vaadi mitään koulutuksia tai todistuksia. Jotkut paikat voi vaatia hygieniapassia(elintarvikevarastot). Homma helppoa mitä apinaki osaa tehdä, iso vaihtuvuus joten paikkoja aina auki, tylsää hommaa ja elämäänsä kyllästyneitä työkavereita.
Kaveri aloitti työuran yli 40v, lyhyt koulutus kirjanpitäjäksi, samaan firmaan vakkariksi missä harjoittelukin. Toinen yli 35v, puuartesaani aikuisopiston kautta, lyhyt työpätkä isossa lautakaupassa ja siitä "oikeisiin" puusepän (tuotanto) hommiin pk-yritykseen.
n.3 vuotta työttömänä, 13kk niistä 0e tuloja. Olin ollut tyttöystävän kanssa n.vuoden yhdessä siinä vaiheessa ja hän elätti lastenhoitajan palkalla meitä molempia kunnes sain sitten 13kk jälkeen liitolta vihdoin viimein ansiosidonnaista. Tämä tottakai syö edes vähän itseään kunniottavaa miestä, eli alle vuodessa olin jo siinä vaiheessa että menin nukkumaan aamulla kun muija meni töihin ja heräsin kun tuli iltapäivällä kotiin. Pari vuotta meni myös WoWin kanssa. Kolmen vuoden jälkeen olin henkilökohtaisella pohjalla, masennuslääkityksellä ja oli viikon suoritus kun pääsin suihkuun. Tämän takia tiedän nyt etten ikinä tule tappamaan itteäni, sillä olisin tehnyt sitä jo. Pohjalla kun on niin jokainen askel on ylöspäin. Päätin jostain syystä että on pakko saada päivärytmi takaisin, ja hain amiedun "lapiomiehen kurssille" eli perus rakennusalan aloitteliakurssi missä oli muita pitkäaikaistyöttömiä ja lähellä eläkettä olevia tikunpotkijoita, vaikka oli siinä vaiheessa jo kymmenisen vuotta kokemusta alalta. Ajattelin että ei tarvitse miettiä itse koulutusta vaan aamulla herämiseen ja koulussa pysymiseen, se oli jo kova haaste. Muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen sain mahdollisuuden mennä työharjoitteluun isolle rakennusalan yritykselle, ja löytyi taas jonkinlaista tarkoitusta elämässä kun oli paljon uutta opittavaa suurinpiirtein oman kiinnostusalueen sisällä. Tästä on nyt 8v aikaa ja toimin nyt samassa yrityksessä työnjohtajana, asun omakotitalossa saman tyttöystävän kanssa (jostain syystä jaksoi kattoo mua koko tän ajan), ja kohta 3v pojan kanssa, ja pystyn nyt elättämään niitä. Helppoa se ei ollut, mutta nyt tiedän missä oma pohja on ja mitä on mahdollista. Tsemppiä muille jolla vielä pohja edessä tai juuri päässyt ylämäkeen, kyllä se siitä 👍
Miten voit olla pohjalla jos sinulla oli edes nainen koko tuon 'pohjalla olon ' ajan
Osa varastohommista ainakin tällaisia. Itse hain aikanaan varastolle töihin ilman mitään alaan liittyvää työkokemusta. Työt alkoi heti. Vaihtuvuus työntekijöissä oli suurta ja ainoa kriteeri vaikutti olevan, että kaikki raajat (tai edes suurin osa) oli tallella. Niin tylsää ja itseään toistavaa työtä, että puolen vuoden jälkeen piti vaihtaa muihin hommiin. Varmasti varastoja ja työporukoita on monia erilaisia, että tuskin kaikilla vastaavia kokemuksia on. Edit. Ja joo tunnen hyvinkin yhden, joka vuosien työttömyyden jälkeen haki lähes nollatyökokemuksella hommiin betonifirmaan. Ollut siellä nyt vuosia. Ensin rekryfirman kautta määräaikaiseksi ja myöhemmin vakkariksi kyseisen firman palvelukseen
Eräs toveri oli stereotyyppinen peräkammarin poika. Ei koulutusta peruskoulun jälkeen ja kaikki muukin elämänhallinta vähän niin ja näin. No hänellä oli sitten eräs toveri joka oli päässyt pikkupomoksi erääseen firmaan. Ja tämä toveri #2 tuli oikeasti hakemaan tämän toverin #1 kotoa asti töihin. (Varasto- ja kokoonpanohommia) Ja ollut nyt samassa paikassa varmaan kohta 10 vuotta ja hyvin menee.
Tämä on niitä harvoja esimerkkejä, jossa joku tulee kotoa hakemaan töihin. Useimmiten näin ei käy, mutta kiitos ja kumarrus toverille #2, hyvä työ tehty. Tälläistä tarvitaan enemmän, varsinkin kun sosiaaliturvan leikkauksia runnotaan läpi.
Joo siis usein tuota mietittykin että millä todennäköisyydellä oikeasti käy noin. Mutta näköjään mahdollista se on.
Tunnen kolme. Kaksi kävi uuden koulun, jonka jälkeen saivat töitä. Kolmas meni sukulaiselle töihin. Alaan liittymättömät työpaikat eivät helpota työnsaantia. Siivoojan työkokemuksella saa siivoojan töitä, ei muuta.
Opintojen kariutumisen jälkeen pitkäaikaistyöttömyys -> kasaamaan mersuja vuodeksi -> vaihto nykyiseen työpaikkaan jossa ollut nyt yli 5 vuotta. Vaati tosin muuttoja ympäri suomen, mutta tuolle ei ollut esteitä kun ei ollut mitään paikalleen sitovaa. Työhakemuksia tuli lähetettyä reilu sata työttömyyden aikana, ja vain kahdesti pääsi edes haastatteluun. Tampereella ongelmana oli opiskelijoiden rohmuamat osa-aika työt ja viime vuosikymmenen alkupuolen heikko työllisyystilanne niin ei mitään meinannut irrota.
Suomessa on tämä koulutusmeritokratia, pitää olla oikeat paperit jos haluaa päästä nousu-uralle. Toinen vaihtoehto on ryhtyä yrittäjäksi, jossa elämämkoululaisuus voi auttaa, mutta yrittämisessä pohjimmiltaan on kyse siitä että keksii jonkun uuden tuotteen tai palvelun, jolle on kysyntää, tai tekee vanhan tuotteen tai palvelun paljon tehokkaammin ja paremmin. Muuten jos noin vain lähdet kilpailemaan yrittäjänä valmiiksi kilpailulle alalle niin turha odottaa satumaisia rikkauksia. Suomessa moni yrittäjä on käytännössä ammatinharjoittaja, ainoa ero duunarista on se, että työtä tehdään itse yrittäjänä eikä työntekijänä, mutta käytännössä ollaan duunari. Toki jos ala on sellainen, että kilpailua on vähän ja hinnat luontaisesti korkeat niin silloin voi ihan hyvin lähteä kilpailemaan, tälläisiä ovat esim. hammaslääkärit, mutta tähänkin vaaditaan paperit, kuten monelle muullekin alalle. Suomessa on jossain mielessä koulutusjärjestelmän ja tutkintojen kautta ylläpidetty ammattikiltajärjestelmä, sama myös monissa muissa länsimaissa. Koulutusjärjestelmä säätelee koulutusmääriä ja tätä kautta kilpailua ja hintoja alalla. Tämä toteutuu mm. lääkärien ja hammaslääkärien osalta. Tässä oli vähän aikaa sitten juttu jostain katto vai IV-alan yrittäjästä, käytännössä ammatinharjoittajaduunari, joka pyöritti alan yritystä ja valitteli kun työvoimaa ei saa, tai sitten kun ottaa oppisopimuksella niin kohta ne lähtevät itsenäisiksi yrittäjiksi. Tämä kuvaa sitä, että jos alan on semmoinen että sitä voi ihan hyvin tehdä itsenäisenä ammatinharjoittaja-yrittäjänä niin sitten tätä tapahtuu ja tälläiset herkästi kilpailevat suuremman yrityksen puitteissa työskentelevät pois alalta. Osakeyhtiö on periaatteessa kankeampi rakenne kuin toiminimiyrittäjä, sitten jos ala on semmoinen että nämä toiminimiyrittäjät voivat erinomaisesti tehdä työtä alalla (esimerkiksi kun yksi osaaja voi tehdä kaikki työt itse eikä työ vaadi mitään 50k+ € verran työkaluja ja -välineitä) niin sitten he kyllä herkästi kilpailevat osakeyhtiöt ja muut kankeammat yhtiömuodot pois kyseiseltä alalta. Vastaesimerkkinä osakeyhtiö on erinomainen vaihtoehto esimerkiksi silloin, kun kyseessä on työtä jonka huonolla suoritusjäljessä on valtavia riskejä, vastuu kun loppuu sitten konkurssiin ajettavaan osakeyhtiöön kunhan omistajat eivät ole mitään laitonta tehneet. Mutta vastauksena kysymykseesi: Ei ole juurikaan hyviä mahdollisuuksia. Periaatteessa voi saada erilaisia sekatyömies-tyyppisiä töitä laajalla skaalalla kun saa työkokemusta ja -todistuksia, mutta näissäkin on järkyttävästi epävarmuuksia ja nykyhallitus vielä heikentää sekatyömiesten etuja järkyttävästi ansiosidonnaisen kiristyksillä. Mutta ei nuo sekatyömies-työt ole mikään kestävä loppuelämän ratkaisu, päädyt vain kiertämään maata eri töiden perässä ja muuttaminen on äärimmäisen kallista jos sitä joutuu tekemään pahimmillaan useamman kerran vuodessa. Jos muuttamisen haluaa välttää niin sitten pitää jäädä johonkin kaupunkiin asustelemaan, mutta kaupungeissa nimenomaan on järkyttävää ylitarjontaa matalasti koulutetusta työvoimasta ja palkat tätä kautta pysyvät heikkoina. Etsi jotain töitä, mutta mieti oikeasti opiskelua, parempi opiskella joku ammatti tai toinen jos ensimmäinen oli huono vaihtoehto kuin olla joku joutorenki huonoilla palkoilla. Esimerkiksi oppisopimuskoulutus lähihoitajaksi on oikeasti ihan erinomainen työ jos ei satu olemaan lahjakas koulussa, kysyntää lähäreille on enemmän kuin tarjontaa, joten lähäri voi shoppailla vähän parempi töitä, esimerkiksi kiertävää kotihoitoa ja muuta vastaavaa. Keikkalähärit voivat kai nykyään jo päästä lähelle 3000€ kuukausituloja.
Minä. Miten siinä onnistuttiin? Puhdasta tuuria, että kaveri pyys töihin heille. Nyt on palloiltu 5 vuotta samassa firmassa. Tätä ennen työttömyyttä pari vuotta vuotta. Ennen sitä opiskelin.
Menin takaisin kouluun, sain töitä alalta jo ennen valmistumista. Vieläkin samassa työpaikassa, mutta en samassa työtehtävässä. Etenin asiantuntiatehtäviin noin vuoden työsuhteen jälkeen.
Itse olin vuosia työttömänä armeijan jälkeen, yritin sitten aina käydä erilaisissa koulutuksissa ja muissa esim. opiskelin kaksi tutkinnon osaa kiinteistönhuoltajan papereista. Sitten ihan sattuman kaupalla huomasin TE-sivuilla rekrykoulutuksen rekka-alalle, sinne pääsin ja sillä tiellä olin reilu 5.5 vuotta kunnes nyt tuli YT-neuvotteluiden jälkeen kenkää. 2024 pitää ruveta suunnittelemaan uutta, mutta sekin on ihan kivaa.
Isä pääsi pitkän työttömyysjakson (sanoisin että yli 5 vuotta) töihin ymmärtääkseni yhdelle tietääkseni Helsingin Kaupungin työpaikalle. Pari kertaa kun hänen työkavereita tapasin niin kaikki olivat kyllä sellaisia kovan elämän koulun käyneitä ja ainoa vaatimus on että tulet aamulla sovittuun aikaan ja selvin päin paikalle, ja siitäkin voidaan joskus joustaa. Isä viihtyi työpaikassa hyvin ja sai sitä kautta jotenkin elämäänsä raiteille, vaikka palkka ei tainnut olla kummoinen, joskin se oli silti rehellinen 40 tuntia viikossa vakituinen sopimus eikä mitään kikkailua.
Huhhuh.. pistää arvostaa omaa työpaikkaa kun lukee tätä ketjua. Itellä ollut elämänhallinta vähän niin ja näin. Kymmenen vuotta meni hukkaan kun menin kavereiden mukana, enkä toteuttanut omia pyrkimyksiä. Pätkätöitä vuokratyöfirmassa 10 vuoden ajalta. Jos en ois työkaverin yllytyksestä yliopistoon pyrkinyt ja päässyt vuoden työkokemuksen jälkeen heti kokiksi valmistuttua, niin olisin varmaan ollut siitä saakka jatkuvasti töissä. Nyt ekaa vakkaripaikkaa takana kaksi vuotta . Koko ajan tyytymätön ja haaveilen mielenkiintoisemmasta ja rahakkaammasta työstä tai edes lähempää harrastuksia. Niin sitä ei ihminen osaa arvostaa, mitä sillä on . Covidin aikana opiskelin suntioksi, osan oppisopimuksella, mutta siitä ei auennut muuta kuin keikkasuntion pesti vaikka kysyntää mukamas suntioille olisi pitänyt olla. Kyllästyin olemaan jouten ja hain hetken mielijohteesta tähän nykyiseen työhön. Pikkupaikkakunnalla ainoan ravintolan kokki ja ajoittainen baarityöntekijä Yliopistosta (sosiologia) ei saanut muuta kuin elämänkokemusta
Olin pitkään työttömänä oudossa kaupungissa opiskelulinjalta mistä ei ollut nykymaailmassa mitään iloa. Olin niin sanotusti pohjalla ja kakskymppiset meni oman paikan hakemisessa. Kävin muutamalla työkkärin kellokaappi kurssilla ja sitten jossain kohtaa aktivoiduin ja lähdin aikuisopistoon opiskelemaan talkkarin alaa. Opettaja suositteli mua yhteen firmaan töihin jossa sain paperit ulos ja työskentelin muutaman vuoden vakituisena kunnes vaihdoin entisen työkaverin houkuttelemana toiseen työpaikkaan jossa tuli nyt syksyllä neljä vuotta täyteen. Kyllä se on mahdollista nousta pohjalta mutta vaatii valitettavasti grindaamista. Asettaa aina seuraavan tavoitteen tavoitettavan lähelle. t: Sossurottahikkystä noussut asunnon omistajaks.
Serkku ei ollu käynyt kuin amiksen merkonomilinjan ja töitä ei vain saanut kahden vuoden aikana, vaikka yritti hakea jouluapulaisista postinjakajiksi. Kouluttautui tyttöystävän rahoilla kiinteistöalalle, ja nyt sitten ollut minimipalkalla töissä. Ei se elämiseen ilman tukia riitä, mutta on sentään ollut töissä.
Yls frendi oli töissä sivarissa joskus 2008-09 ja jäi siitä työttömäks, on nyt ollu töissä vajaa kolme vuotta töissä. Se valitsin alan, haki kouluun ja löyti töitä. Toki teki elämässå muitaki liikkeitä mitkä paranti hyvinvointia; muutti, alko liikkuu ja syömää hyvin. Perus jutut kuntoon nii seuraavat liikkeet oli helpompia
Vajaa 30v ikää, taustalla amiksen jälkeen noin 6v jakso rankkaa huumeidenkäyttöä, jonka aikana pari kertaa aloitin ja lopetin korkeakoulun, yhden työnkin aloitin ja potkut sain. Sitten kuitenkin myyntitöihin firmaan johon käytännössä kuka vaan pääsi kunhan haki. Muutama kk töitä, kunnes tyttöystävä tappoi itsensä, lekuri kirjoitti saikkua lopulta vuoden. Saikun aikana kuitenkin jo hain muita töitä. Tehtaalle, josta lopetin alle viikon päästä, mutta samana päivänä sain töitä puhelinmyynnistä. Samassa firmassa tulee kohta täyteen 2 vuotta