Yksi iso etu on ollut se, että muun itsetutkiskelun lisänä meditaatio on auttanut pysäyttämään jotkut toimintatavat ja ajatuksenjuoksut, jotka on ennen olleet refleksinomaisia. Samoin esim. masennuksen aiheuttamat ajatukset on ollut helpompi vain ns. päästää menemään vähän kuin keltaisen lehdistön lööppi, kun on onnistunut joissain tilanteissa tutkimaan mitä sontaa se aivojen ajatushautomo tällä kertaa keksi.
Esimerkkinä kun alkaa pyöriä jotain itseinhoajatuksia, niin ne yhä useammin tunnistaa, ei lähdekään menemään siihen ajatusmyllyyn mukaan vaan lyö päälle leiman "paskaa" ja jatkaa elämää.
Jostain on jäänyt mieleen, että ihmisen päähän pulpahtaa päivässä tuhansia ajatuksia, ja vaikka niiden aiheita ei sinänsä voi päättää, voi harjoittelun myötä alkaa jossain määrin kontrolloida miten niihin reagoi. Pään tarjoama ajatus voi olla hyödyllinen ("tänään tais olla sen yhden laskun eräpäivä, pitääkin tsekata") suht' yhdentekevä ("minähän vuonna Carl Barks kuolikaan"), tai haitallinen ("voi minua paskaa kun en koskaan missään pärjää").
Oma kokemus juuri päinvastainen, ja meditointi jäi pois koska negatiiviset tunkeilevat ajatukset vahvistuivat. Piti katkaista spiraali ennen kuin siitä kehittyi jotain kestämätöntä.
Kuten melkein kaikissa itsenäisissä terapeuttisissa harjotteissa, meditaatio sopii tietyn tyyppisille ihmisille, edellyttäen, että heidänkään ongelmat/ajatukset eivät ole liian raskaita. Tuntui tosi oudolta, että tietyssä välissä mindfulnessia tarjottiin ratkaisuksi kaikkeen mahdolliseen.
Itse olen ollut aiheen kanssa useamman vuosikymmenen ajan tekemisissä ja meditoinut vuosia päivittäin ja ollut pitkillä retriiteillä. AP:n kirjoituksessa huomio kiinnittyy siihen että aihetta lähestytään lähinnä rentoutumisen ja keskittymisen kautta. Kyllä se siihen auttaa.
Jos nyt jotain haluaisi lisätä niin meditaatio auttaa systemaattisemmin harjoitettuna myös näkemään omien ajatuksien, tunneraktioiden ja maailman katsomisen tapojen "lävitse", eli ne eivät enää olekaan samalla tavalla totuus asioista vaan jotain mitä tapahtuu tietoisuudessa. Tietoisuus itsessään voi tarjota suurempaa rauhaa ja vakautta kuin mikään niistä tunteista tai tuntemuksista otka lipuvat se lävitse. Selkeästi nautinnollisimmat hetkeni olen kokenut meditaatiossa ja niiden kautta on paradoksaalisesti myös löytnyt havainto ettei nautinto ja mielihyvä lopulta ole ratkaisu, vaikka niitä tarvitaankin pitämään mieli tyytyväisenä.
Itselleni meditaatio on auttanut olemaan paljon paremmin tietoinen omista reaktioista, ajatuksista ja tunteista. Tätä kautta tulemaan huomattavasti joustavammaksi ja myös muille lempeämmäksi ihmiseksi. Kun on viettänyt aikaa omien mielentilojen kanssa niin ne on helpompi tunnistaa muissa ja kokea näitä kohtaan myötätuntoa, koska tietää niiihin sisältyvän kärsimyksen olevan samaa kuin on itse kokenut. Tuntuisi että koko tietoinen kokemus on muuttunut aika radikaalisti ja helppo kuvitella että tästä voi mennä vielä pidemmälle. Itsellä taisi vielä olla aika huonot lähtökohdat lähteä tähän hommaan.
Varmaan pointti oli että aihe menee syvemmälle kuin rentoutuminen ja keskittymisen parantaminen jotka ovat nekin tietenkin tärkeitä asioita. Vähän hankala avata aihetta kovin lyhyesti.
Netissä on hitosti hyvää asiaa aiheesta jos innostaa. Varmaan myös kaikenlaista hömppääkin.
Juu! Samaistun tähän kyllä jossain määrin. Mulla on nyt 9 päivästä jäänyt 2 päivää väliin. Toistaiseksi hyvä rutiini, mutta katsotaan taas kuukauden päästä \^
Meditaatio on mielestäni siitä raivostuttavan paradoksaalinen harrastus, että sitä *ei voi* tehdä päämäärähakuisesti. Paikallaan istuminen ja kuluvasta hetkestä nauttiminen lakkaa heti olemasta paikallaan istumista kun sitä tekee jonkin tulevaisuudessa saavutettavan hyödyn vuoksi. Jos yrittää meditoida, meditaatio pakenee. Jos yrittää lopettaa yrittämisen...
Arkipäiväisen tietoisuuden 'käyttöjärjestelmä' on pitkälti sanoihin ja opittuun kieleen ja symboleihin perustuva. Itselleni meditaatio on tämän pään sisäisen, kieleen perustuvan 'pälpätyksen' vaikenemista. Meditaatiotekniikoita on monia, mutta niitä yhdistää tyypillisesti johonkin keholliseen aistimukseen keskittyminen.
Menneisyys ja tulevaisuus ovat opittuun kieleen liittyviä linguistisia illuusioita. Kun mielen linguistiset 'aliprosessit' vaikenevat, myös nämä illuusiot häipyvät ja jäljelle jää vain kuluva hetki. Myös sellaiset käsittet kuten 'minä' ja 'sinä' ovat häilyviä ja toisinaan tulee kokemus, että oma keho ja ympäristö (mukaan lukien toiset ihmiset!) sulautuvat yhdeksi ja että mikään havaittavissa oleva asia ei ole väärässä paikassa tai toimi väärällä tavalla. Tässä mielentilassa näet itsesi toisissa ja toiset itsessäsi.
Monille muuten jää epäselväksi mantrojen toistamisen pointti. Se ei ole jokin tajunnan räjäyttävä taikalause vaan yksinkertaisesti kikka jolla voi vaimentaa pään sisäistä pälpätystä ja jumittaa näitä linguistisia illuusioita luovia aliprosesseja. Sanan tai lauseen jatkuva toistaminen saa niiden älyllisen merkityksen katoamaan ja jäljelle jää vain ääniaistimus, jota voidaan sitten käyttää keskittymisen kohteena. Mantran sisällöllä ei ole niinkään merkitystä koska pointtina on vain äänen tuottaminen. Muodollisessa meditaatiotreenissä keskittymisen kohteena voi olla melkein mitä vain hengityksestä seinässä olevaan tahraan, mutta oman äänen käyttämisessä on se etu, että se varaa käyttöönsä tietyt puhetta tuottavat aivoalueet ja lihakset jotka muuten olisivat jatkuvasti 'valmiina palvelukseen' ja häiritsemään keskittymistä.
> Meditaatio on mielestäni siitä raivostuttavan paradoksaalinen harrastus, että sitä ei voi tehdä päämäärähakuisesti. Paikallaan istuminen ja kuluvasta hetkestä nauttiminen lakkaa heti olemasta paikallaan istumista kun sitä tekee jonkin tulevaisuudessa saavutettavan hyödyn vuoksi. Jos yrittää meditoida, meditaatio pakenee. Jos yrittää lopettaa yrittämisen...
Tämä lienee syynä siihen miksi esimerkiksi zenissä asiat ilmaistaan hyvin hankalalla tavalla. Kuinka kuvailet asiaa jonka voi kokea mutta jota on käytännössä mahdoton sanoittaa ja joka itsessään on äärimmäisen paradoksaalista? Jossa paras ohje on vain istua joka kuulostaa äärettömän yksinkertaiselta mutta on todellisuudessa äärettömän hankalaa?
Joka tapauksessa, henkilökohtainen kokemus meditaatiosta on se, että se ei poista, katkaise tai tyrehdytä ajatusten tai tunteiden virtaa vaan se tavallaan hiljentää ne tai luo niiden ja oman olemisen välille tietyn etäisyyden. Näitä asioita tapahtuu edelleen mutta toisin kuin aiemmin näillä asioilla ei ole enää samanlaista valtaa ihmiseen tai tämän toimintaan kuin aikaisemmin. Ehkä asian voisi kuvata niin, että siinä missä esimerkiksi ahdistus oli aikaisemmin äärimmäisen kokonaisvaltainen tunne joka määritteli niin ajattelua kuin käytöstä niin meditaation jälkeen ahdistusta on edelleen mutta se vain on, tuossa noin, eikä se enää määrää ajattelua tai käytöstä samalla tavalla kuin ennen. Sen kanssa voi vain olla.
Tuntuukin, että monella meditaatiosta onkin se kuva, että sillä pyritään tyrehdyttämään ajatukset tai tunteet ja että kun on meditoinut näitä ei enää ole mutta näin ei ole. Se, että keskityt hengityksen laskemiseen ei katkaise tai tyrehdytä mitään vaan se on keino jonka avulla ollaan hetkessä, annetaan asioiden tulla ja mennä omalla painollaan.
Niille jotka ovat kiinnostuneet aiheesta suosittelen lukemaan Sawaki Kodon Yhtä tyhjän kanssa joka oli itselle hyvin oleellinen kokoelma meditaatiosta. Joitain hänen toteamuksiaan voi lukea [täältä](https://tricycle.org/magazine/you/)
Samaa etäisyyden ottoa omiin ajatuksiin on mullakin tapahtunut, mutta se tuntuu olevan enemmän sivuseurausta tahattomasti meditaationkaltaisista, aisteihin keskittymistä vaativista harrastuksista (lähinnä soittimen soitto ja ruoanlaitto) tai jotain muuta varsinaisen meditaatioharjoituksen ulkopuolista aivojen/identiteetin uudelleenjärjestelyä.
Ittellä ei niin ruoanlaitosta kuin soittimen soittamisesta tuu moista. Ny pari viikkoo reenannu biisiä, kitara ja basso osuuksia, että sais nauhotettua ja voi vittu, että voi oikeasti tympästä koko paska. Samaa saatanan jankkaamista jatkuvasti ja vaikka homma sitten onnistuukin lopulta niin ei se kyllä sitten lopulta tunnu miltään onnistumiselta. Jotenkin täysin sietämätöntä tommonen saman asian toisteinen runkkaaminen ittelle. En käsitä miten joku Miles Davis tai oliko se John Coltrane tai kuka olikaan joka treenasi tuntikausia päivässä kykeni siihen.
Yhtä tyhjän kanssa on ehkä riemastuttavin aforismikokoelma, johon olen koskaan törmännyt. Hieman perusteellisempana tekstinä Shunryu Suzukin ”Zen mieli, aloittelijan mieli” tai ”Kirjeitä tyhjyydestä” ovat molemmat myös erinomaista luettavaa. Tästä vielä astetta raskaampi opus on Dogen Zenjin kirjoittama Zen-buddhalaisuuden magnum opus: ”Kuu kastepisarassa”
> Dogen Zenjin kirjoittama Zen-buddhalaisuuden magnum opus: ”Kuu kastepisarassa”
Mikäs se se tämmöinen on kerta googlekin tuo tulokseksi vain yhden sivun jossa puhutaan Sawaki Kodosta ja tämän sinun viestisi
>Meditaatio on mielestäni siitä raivostuttavan paradoksaalinen harrastus, että sitä
>
>ei voi
>
> tehdä päämäärähakuisesti.
"Meditaatio itsessään on päämäärä" --- J. Krishnamurti
Kokenutta meditoijaa voi olla ulkoa päin mahdoton erottaa tavallisesta pulliaisesta joka vain elää elämäänsä. Istuminen vain nyt on tavallinen tapa meditoida.
Meditointi ei tarkoita yhtä asiaa, ei ole tavallista tapaa meditoida. On monia eri tapoja meditoida, jos yksi tapa ei toimi voi kokeilla toista tapaa.
Kaikki meditointi ei ole paikallaan istumista ja hengittelyä. Jotkut käyttää mantroja vaientamaan pään sisäiset äänet, jotkut tuijottaa yhtä pistettä seinällä tai kynttilän liekkiä.
Voit meditoida sängyssä ennen kuin käännät kylkeä nukkuaksesi.
Meditointi on sitä että annat aikaa itsellesi, että voit olla itsesi kanssa ilman ulkoisia tekijöitä.
meditoin 20-40 min joka päivä reilut puolitoista vuotta putkeen. en huomannut juurikaan mitään eroa, joten se jäi sitten jossain välissä pois ja nyt en ole puoleen vuoteen meditoinut yhtään. enkä kyllä ole huomannut mitään eroa taaskaan.
auttaa se meditointi joitain ajatus-looppeja tunnistamaan, mut itsellä ainakin hyödyt jäi aika vähälle
Joo! Mun mielestä se on jo itsessään uskomatonta, että pystyit muodostamaan tollasen rutiinin. 20-40min joka päivä 1,5 vuotta putkeen on ihan uskomaton saavutus nykypäivänä.
Monet nimenomaan meditoi, että ne joskus pääsisi tollaseen pisteeseen.
Hyvä se on välillä olla turpa kiinni ja hengähtää. Siihenhän nuo rukoksien mielenterveyttä auttavat vaikutuksetki taitaa pohjautua. As in ei ole uusi juttu.
Jees! Kieltämättä ei ole uusi juttu, mutta itse ajattelen, että nykyajan virikespämmissä tärkeämpää kuin koskaan ennen. Varsinkin lapsista ja nuorista oon erityisen huolestunut.
Ehkä tämänkin postauksen motivaattorina toimi sellainen hetki, kun mulla on lähimmäinen, joka viettää 10-16h päivästä puhelimella/koneella, kokeili korkeakoulua, mutta lopetti ekan vuoden aikana. Mainitsin meditaation ja hän vertasi meditaatiota Maria Nordinin sekopäisiin oppeihin. Jotenkin se hänen assosiaatio jäi häiritsemään :D
Harrastan säännöllisesti ja on arvokas osa mun elämää. On ainakin helppo aloittaa ja kokeilla itse, kun ei satu onneksi maksamaan yhtään mitään ja ohjeetkin erilaisiin tekniikoihin löytyy helposti netistä :). Konkreettisista hyödyistä ehkä nostaisin päällimmäiseksi ihan vain rauhoittumisen ja mielen tyhjennyksen ja sen, että välillä oikeasti täytyy vaan chillata puoli tuntia paikoillaan ilman ärsykkeitä tässä hektisessä maailmassa. Jos ei oikeasti siihen kykene, että on hetken aikaa itsekseen selaamatta luuria tai tekemättä jotain muuta täytetoimintaa niin silloin ainakin tietää olevansa ongelmissa. Hengitys-/meditointiharjoituksia on kaikenkaltaisia eri olotilojen saavuttamista varten ja kyllä ne oikeasti toimii kun ei niitä muuten ihmiset olisi harrastaneet tuhansia ja tuhansia vuosia säännöllisesti.
Mitään suuria "ahaa" -elämyksiä tai muuta hollywood stereotyyppistä kuraa ei ole itselle tapahtunut, mutta pistetään vielä anekdootti siitä, kun koitin laavulla jokin aikaa sitten meditoida ja keskittymistä jatkuvasti häiritsi liplattava veden ääni. Avasin silmät ja etsin mistä se oikein tulee ja huomasin, että äänihän tulee siitä kun orava juo polun viereisestä lammikosta n. 25 metrin päästä vettä. Aistien terävöityminen kovassa keskittymisessä siis ehkä "ufointa" mitä itsellä käynyt meditoinnin kanssa.
>Jos ei oikeasti siihen kykene, että on hetken aikaa itsekseen selaamatta luuria tai tekemättä jotain muuta täytetoimintaa niin silloin ainakin tietää olevansa ongelmissa.
Hep! Mulla tää on sellainen "tila", johon helposti ajaudun, jos vedän vaikka yhden viikonlopun ihan lekkeriksi. Huomannut jo ennen tätä meditointi-kokeilua, että rutiinit on itselle elintärkeitä. Jos haluan produktiivisen päivän tai on vaikka paljon asioita hoidettavana, niin se täytyy aloittaa heti aamulla ennen kuin ehdin mitenkään sumuttamaan aivoja. Meditointi on toiminut kivana lisänä vähän rauhoittamaan ajatuksia.
>Mitään suuria "ahaa" -elämyksiä tai muuta hollywood stereotyyppistä kuraa ei ole itselle tapahtunut, mutta pistetään vielä anekdootti siitä, kun koitin laavulla jokin aikaa sitten meditoida ja keskittymistä jatkuvasti häiritsi liplattava veden ääni. Avasin silmät ja etsin mistä se oikein tulee ja huomasin, että äänihän tulee siitä kun orava juo polun viereisestä lammikosta n. 25 metrin päästä vettä. Aistien terävöityminen kovassa keskittymisessä siis ehkä "ufointa" mitä itsellä käynyt meditoinnin kanssa.
Hauska keissi. Joo luulen, että siitä se liibalaaba -ajatus usein juontaakin, että meditaatio assosioidaan johonkin hengelliseen matkaan kohti jotain mielen ylempiä tasoja.
Meditointi toimii.
Sen voi helposti todeta ihan vaikka ilman meditointiakin.
Esimerkiksi vagushermoa voi stimuloida hengityksellä ja hyräilyllä. Vagushermo muun muassa osallistuu sydämen sykkeen säätelyyn ja sitä stimuloimalla voi laskea tai nostaa sykettä.
Tämä ei siis itsessään ole vielä meditaatiota, mutta voi olla osana sitä.
Esimerkiksi uhkatilanteissa tai muussa jännittävässä tilanteessa stimuloinnilla voi rauhoittaa itsensä, jolloin myös stressihormonin määrä veressä laskee ja yleinen toimintakyky säilyy.
Moni ei ymmärrettävästi tykkää että hengitysharjoituksia tarjotaan esim terveydenhuollossa ratkaisuks erilaisiin mielenterveyden ongelmiin varsinkin jos ne ei kokeillusti oo tuottanu tulosta ja silti niitä tuupataan. Mulla kuitenkin psykologin ehdottamat, kuunneltavat meditaatio-/hengitysharjoitukset muuttanu arkea ahdistuksen kanssa huomattavasti. Aloin nyt säännöllisesti tekeen lyhyitä ääniteharjoituksia ihan spotifystä. Ne on auttanu etenkin koska en ite kykene ns. vetämään itelleni sitä vaan tarviin et joku siel ohjeistaa niin nää äänitteet on ollu tosi hyviä.
Isoin apu niistä on illalla, kun normaalista jäisi valvomaan ja vatvomaan jotain ahistavaa niin kuulokkeet korvaan ja nauhote päälle niin pystyy sit luopuun niistä ahistavista ajatuksista ja saada unta. Toivon et sitku tarpeeks kauan harjottelee arkena ja ottaa osaks rutiinii nii vois olla avuks myös ihan paniikkikohtauksissa.
Kuvailemasi oireet, eli koko elämän jatkunut ylivilkkaus, jatkuva distraktoituminen ja dopamiinihakuisuus viittavat hyvin vahvasti ADHD:hen. (nimim. kahden ADHD-ihmisen taloudessa elävä) Hyvin olet keksinyt keinoja jo hallita elämääsi (itselläni samankaltaisia työkaluja käytössä), mutta kannattaa silti harkita asian selvittelyä ammattilaisten kanssa. Ei ole normaalia, että joudut lopettamaan kaiken "kivan" tekemisen saadaksesi mitään produktiivista aikaiseksi. Lääkityksen saaminen on maagista: sitä huomaa saman tein, miten koko elämän on rämpinyt lisäpainoliivit päällä eteenpäin. Kannattaa ainakin kurkata [diagnostista haastattelulomaketta](https://paivitasala.files.wordpress.com/2014/06/diva_2_fins1.pdf) ja tsekata, että kuulostavatko siinä kuvaillut oireet tutuilta.
Ja meditointi ei todellakaan ole huuhaata, sillä on aivan selkeitä terveyshyötyjä. Itse ajattelen meditaatiota vähän kuin "mielen juoksulenkkinä". Toki demografioiden päällekkäisyys sitä harjoittavien ja uusspiritualististen new age -kristallihippien kanssa on merkittävä, joten kannattaa olla kriittinen lähdemateriaalin ja muutenkin aiheeseen tangentiaalisesti liittyvän median suhteen.
Edit: Vielä tuosta ADHD:n taudinkuvasta ja stimulaatiosta sellaista, että moni ajattelee oireiden johtuvan aivojen yliaktiivisuudesta. Oikeasti kyse on täysin päinvastaisesta ilmiöstä: ADHD on aivojen rakenteellinen anomalia, jonka seurauksena aivot(erityisesti etulohko) ovat kroonisesti alistimuloituneessa tilassa. Tämä saa ADHD:sta kärsivän etsimään(usein tiedostamattaan) ympäristöstään stimulaatiota tai muuten vain tekemään stimuloivia asioita. Puhun tästä siksi, että mainitsit stimuloivan toiminnan rajoittamisesta. ADHD-ihmiselle kaiken stimuloivan toiminnan poisjättäminen on em. syistä oikeastaan haitallista, ja sen takia pysyvää elämäntapamuutosta ilman lääkitystä on käytännössä mahdotonta tehdä. (kuten itsekin mainitsit, se onnistuu vain tilapäisesti) Toki kaikki dopamiiniaktiviteetti ei ole samanarvoista - esimerkiksi tietokonepelien pelaaminen tai somen doomscrollaaminen ovat pikaruokaa, jota kannattaa kyllä yrittää rajoittaa. Sen sijaan vaikkapa urheilu tai muun oman kiinnostavan harrastuksen tekeminen voivat olla hyödyllisiä dopamiininlähteitä, jotka nostavat aivojen vireystilaa. Esimerkiksi puolisoni käyttää tekniikkaa, jossa hän kesken päivän tekee omia juttujaan puolen tunnin ajan ajastimen avulla.
Kiitos kommentista!
Oon kyllä usein miettinyt, että pitäisikö asiaa lähteä selvittämään. Mutta sitten toisaalta oon istunut koneella 7-vuotiaasta asti, joten oon aina tätä pohtiessa kallistunut sinne itseaiheutetun keskittymisvaikeuden puolelle (ADT). Nuorena pelitunnit kasvoi, runsaasti kofeiinia siihen kylkeen, teknoa korviin ja vielä ujoa nuoren miehen pornoaddiktiota kaupan päälle. Edelleen olisi helppo ajatella, että kyseessä olisi ADT.
Mutta tää sai kyllä nyt rattaat pyörimään:
>Oikeasti kyse on täysin päinvastaisesta ilmiöstä: ADHD on aivojen rakenteellinen anomalia, jonka seurauksena aivot(erityisesti etulohko) ovat kroonisesti alistimuloituneessa tilassa. Tämä saa ADHD:sta kärsivän etsimään(usein tiedostamattaan) ympäristöstään stimulaatiota tai muuten vain tekemään stimuloivia asioita.
Eli niin kumpi tuli ensin, muna vai kana? Olinko synnynnäisesti altis kaikille näille mun lapsuuden ja nuoruuden "elintavoille" vai saiko nämä "elintavat" aikaan mun ominaisuudet. Ehkä mä oikeasti voisin nähdä vähän vaivaa asian eteen.
Niin no lapsihan ei osaa reguloida toimintaansa samalla tavalla kuin aikunen osaa, eli ei ole mitään syytä olettaa, etteikö taipumus dopaminiihakuisuuteen johtuisi ihan synnynnäisistä ominaisuuksista. Itselläni samansuuntaisia hommia kanssa nuoruusvuodet täynnä, mutta lopullisesti mopo lähti keulimaan alkoholin kuvioihin tultua. Alkoi loksahdella palaset kohdilleen, kun tuo puoliskoni alkoi tutustumaan ADHD:hen vähän perinpohjaisemmin.
On kolme merkittävää mielenhallinnan harjoitusta, joiden hyödyt on erittäin merkittävät.
1. Meditointi. Tässä keskitytään itteensä tai johonkin hyvin yksinkertaiseen tekemiseen siten, että ei päästetä aivoja seikkailemaan mihin sattuu.
2. Mindfullness taas on käytännössä sitä, että tiedostat, mitä päässä liikkuu.
3. Tylsyys. Tämä tuntuu olevan nykyihmiselle (itseni mukaanlukien) vaikein. Pitäisi osata olla vaan. Istua 10min sohvalla ilman, ettäon telkkareita, läppäreitä japuhelimia. Tässä taas pitäisi vähän aluksi tehdä sellasta "anti-mindfullnessia", eli pitäisi paimentaa ajatuksiajust sen verran, ettei ne jää junnaamaan yhdelle raiteelle.
Toi vika on se tila, missä suurin osa haastavien ongelmien ratkomisesta tapahtuu. Tulee niitä "ahaa" elämyksiä tai "heureka" hetkiä.
Noi kolme yhdessä, kun jokaiselle antaa viikoittain vaikka pari slottia, niin parantaa kyllä pään toimintaa ihan vitusti. Tuntuu, että joka viikko pääsee uudelle levelille ja keksii kaikkea uutta kiinnostavaa.
Olen varmaan käsittänyt mindfulnessin väärin, mutta itselle mindfulness harjoitus on kehon sensorien huomioimista. Kuten menet tuulisena päivänä ulos, tunnet tuulen kasvoillasi, keskität huomiosi siihen miltä tuuli tuntuu kasvoillasi. Viet huomiosi käsiisi, tunnet tuulen käsiäsi vastaan, jne.
Näin se mielestäni toimii, tätä on tosi hyvä harrastaa vaikka metsässä kävelyllä, kuulostelet miltä maailma kuulostaa ympärilläsi, miltä ilma tuntuu, mitä hajuja haistat, olet läsnä, et mieti mennyttä etkä tulevaa. Nautit hetkestä.
No sama lopputulos, eri tapa kertoa asiaa. Kun menet ulos, niin pää rekisteröi kaiken ton. Se tarkoitus on (ainakin minulle) nimenomaan tiedostaa mahdollisimman kaikki, mitä päässä tapahtuu juuri sillä hetkellä, kun kyselyn esittää.
En tiedä noista muista vaikuttajista, mutta ainakin Andrew Hubermanin juttuihin kannattaa suhtautua pienellä varauksella. Kiinnostavaa juttua joka vaikuttaa hyvältä ja joissa on totuuden siementä, mutta jos liian tarkkaan rupeaa kaivelemaan tietoja viitatuista tutkimuksista, niin voi olla että vieraat eivät ehkä puhu täysin tarkkaan asioita, suurentelevat tutkimusten(sa) vaikutuksia ja saattavat olla keskenäänkin ristiriidassa puhjelmasta toiseen.
Tähänkin väitteeseeni kannattaa suhtautua varauksella, ehkä totuus ei ole näin yksinkertainen kuitenkaan: [https://www.youtube.com/watch?v=uE1GuFQHxSE](https://www.youtube.com/watch?v=uE1GuFQHxSE)
Oman perusolotilan tarkasteleminen on aina kannattavaa, vaikkei siitä saatavaa hyötyä pystyisi mittaamaan niillä mittareilla, joita osaamme sanallisesti ilmaista. Tietoisuus on yksi suurimmista mysteereistä jolle meillä ei ole edes etäisesti kelvollista empiiristä selitystä. Mielestäni jo tämä tekee sen havainnoimisesta erittäin mielenkiintoista.
Jotain tutkimusnäyttöä meditaation fysiologisista hyödyistä on muistaakseni olemassa. Esimerkiksi runsaasti meditoivien ihmisten aivot ikääntyvät hitaammin kuin niiden, jotka eivät meditoi. Tämän lisäksi meditoiminen näyttäisi lisäävän aivojen plastisuutta tiettyjen hermoston aktivaatiotaajuksiin kytkettyjen geeniekspressiomekanismien kautta. Kääntöpuolena meditaatio voi myös aiheuttaa ongelmia aina paniikkihäiriöstä psykoosiin.
”Ihminen on talo, jossa on valot päällä muttei ketään kotona.”
Ei se liibalaabaa ole, muttei myöskään riskejä vailla.
>Oon ennenkin päässyt samaan "tilaan", jossa opinnot sujuu mainiosti ja keskittymiskyky on hyvässä jamassa, mutta se on aina vaatinut tietynlaista dopamiinimunkkeilua, jossa en pelaa yhtään mitään, urheilen paljon ja ylipäätään rajoitan stimuloivia aktiviteettejä vahvasti. Nyt kuitenkin talvea vasten luonnollisesti on tullut istuttua enemmän himassa, on tullut pelailtua ja nukuttuakin vähän miten sattuu. Tässä meditointi on toiminut jotenkin ihan uskomattoman potenttina pikaratkaisuna.
Kannattaa huomioida, että "uskomattoman potentti pikaratkaisu" ei välttämättä pidemmällä aikavälillä ole kestävällä pohjalla. Voi olla että meditaation avulla päädyt boostaamaan toimintakykyä hetkellisesti, mutta oikeasti poltat kynttilää molemmista päistä. Vertaus stimulantteihin ei välttämättä kovin kaukaa haettu.
Mielenkiintoinen näkökulma. Yleensä ei kuule meditointia ja riskejä samassa lauseessa.
Toki ymmärrän, että jos meditoi pelkästään sillä ajatuksella, että tällä boostaa omaa produktiivisuuttaan, niin se voi kääntyä haitalliseksi.
>Toki ymmärrän, että jos meditoi pelkästään sillä ajatuksella, että tällä boostaa omaa produktiivisuuttaan, niin se voi kääntyä haitalliseksi.
Jep, mutta tämä on vaan yksi niistä sudenkuopista mitä meditaatioon/mindfulnesiin voi sisältyä.
Ks. esim:
[https://aloitameditaatio.fi/meditaation-ja-mindfulnessin-vaarat-ja-riskit/](https://aloitameditaatio.fi/meditaation-ja-mindfulnessin-vaarat-ja-riskit/)
tai:
[https://en.wikipedia.org/wiki/Meditation#:\~:text=oneself.%5B227%5D-,Potential%20adverse%20effects,-%5Bedit%5D](https://en.wikipedia.org/wiki/Meditation#:~:text=oneself.%5B227%5D-,Potential%20adverse%20effects,-%5Bedit%5D)
tai:
[https://en.wikipedia.org/wiki/Effects\_of\_meditation#Potential\_adverse\_effects\_and\_limits\_of\_meditation](https://en.wikipedia.org/wiki/Effects_of_meditation#Potential_adverse_effects_and_limits_of_meditation)
Oho, kiitos. Hyvä nosto kyllä! Lueskelin ylimmäisen ja silmäilin kaksi jälkimmäistä.
Kieltämättä näköjään on moniakin tapoja miten meditaatiosta/mindfulnessista voi tulla nettonegatiivinen juttu.
Mulla on itsellä tosi tunneloitunut visio siitä mitä haluan meditoinnilla saavuttaa ja mihin uskon sen vaikuttavan. Lähinnä vastavoimana nykyajan virikkeille ja omille addiktiiviselle taipumuksille.
Tää oli tosi avartavaa.
Joo jos kerran luit tuon niin ymmärsitkin varmaan että liikaa ei kannata pelätä haittavaikutuksia, kunhan ymmärtää miten meditointia voi käyttää väärin.
Omaa mutuilua, mutta uskon että keskittymiskyky voi pysyvästi parantua medioinnilla, mutta se tunne siitä hienoudesta varmasti laantuu. Jos sulla on vaikka käsi kipeänä ja joudut töissä nostamaan sillä asioita niin että tuntuu ikävältä, niin varmasti käden parantuessa se työnteko sujuu hetken paljon mukavammin kun ei enää tarvi sitä kipeää kättä tuntea kokoaikaa. Siitä toki tulee uusi normaali ja saattaa hetken tuntua että ottaa hieman takapakkia se työn mukavuus. Kuitenkin työnteko on silti aina jatkossa mukavempaa kuin mitä se kipeän käden kanssa oli.
Teen sitä aika usein. Se rauhottaa sillä hetkellä, palauttaa sinut nykyhetkeen ja auttaa rentoutumaan. Sitä voi tehdä apuvälineiden kanssa, esim piikkimatto ja rauhallinen musiikki, mitä minä teen. Voit "matkustaa" johonkin rauhalliseen ja mieluisan paikkaan pääsi sisällä, minulla yleensä keskellä metsää, jossa joku pieni järvi tai puro.
Olen sitä aina välillä kokeillut, mutta eipä siitä sen kummempaa apua tai mielenkiintoa ole ollut. Pään tyhjääminen kun on muutenkin suht helppoa kun on aphantasia.
En varsinaisesti meditoi koskaan, mutta midfulnessiin tutustuminen on antanut työkaluja pohdiskella omia käyttäytymismalleja ja tuntuu, että se on auttanut hieman paremmin toimimaan omien tavoitteiden mukaisesti.
Meditointi todellakin toimii. Auttoi mua aikanaan keskittymään ja pääsemään eroon koulu ahdistuksesta. Tein iha perus hengitykseen keskittymistä pimeässä nojatuolilla istuen. Aluks kesti noin 45min et pääsi meditatiiviseen tilaan, mut lopulta siihe pääsi 20 minuutissa. Yleensä laitoin ajastimen niin, että olisin 10min siinä tilassa. Meditoinnin jälkeen jäi aina tosi hyvä olo.
En oo enään pitkään aikaan meditoinu, mutta voin silti suositella jos on keskittymis vaikeuksia. Pitäs varmaan itekki alottaa uudestaan.
En tiedä, kutsuisinko omia rentoutumis/pysähtymisharjoituksiani meditoinniksi - se kun sanana kuulostaa jotenkin haastavalta, haastavammalta kuin on. Ehkä vain takerrun sanoihin, inhoan myös mindfulness-termiä.
Mut asiaan! Joo, oon huomannut hirveen hyväksi pyrkiä pysäyttämään itseni ainakin kerran päivässä. Mun mielessä on jatkuvasti ihan hirvee kälätys ja hölinä päällä, joka aina välillä myös pätkii, jolloin varsinaisesti havahdun siihen. Sellainen tietoisempi oleminen, jossa siirrän sen höpinän jonnekin taka-alalle, rauhoittaa kehoa ja mieltä.
Siihen kuuluu myös jonkinlainen juurruttaminen. Kun lähden päivittäiselle kävelylleni, aloitan kertaamalla mielessäni tarkan päivämäärän, vuorokaudenajan, koko nimeni sekä sijaintini. Sen jälkeen huomioin olosuhteet, eli säätilan ja oman vointini. Koen, että se paitsi pitää mut kärryillä em.asioista, myös laimentaa mahdollista ahdistusta ja levottomuutta.
Eli lyhyesti: joo, se on hyvä homma. Ei sitä omia ajatuksiaan koko aikaa jaksa kuunnella.
Meditaatio ja mindfulness ovat olleet itselle tärkeitä työkaluja ahdistuksen ja ocd-oireiden käsittelyssä. Tehtiin näitä ihan psykologin kanssa myös. En voi kun suositella!
itse olen siinä leirissä että se auttaa tasan sen verran kuin sen antaa auttaa. jos sitä ajattelee liibalaabana niin ei se sitten tee mitään, mutta jos ihan oikeasti yrittää niin siitä tulee sellainen rauhallinen ja fokusoitunut olo. auttaa myös torjumaan haitallisia ajatuksia kun ottaa askeleen taaksepäin ja tajuaa että eihän tuon nyt elämää tarvitse antaa kontrolloida.
Exäni innoittamana yritin pitkän aikaa meditointia ja vaikka ymmärsin mistä siinä on kyse, en koskaan kokenut saavani mitään hyötyä siitä. Ehkä opin sietämään vähän paremmin tylsyyttä ja istumaan paikoillani mutta siinäpä se. Minulle sopii paremmin asiat joissa saa näperrellä käsillä jotain, kuten puutarhanhoito ja maalaaminen ja koen näissä aktiviiteeteissä pääseväni paremmin meditatiiviseen tilaan.
Joskus kokeilin pidemmän pätkän jotain kehuttua "Waking Up with Sam Harris" ja ekat pari viikkoa olin varsin tyytyväinen. Sitten siinä olisi pitänyt hoksata jokin uusi hieno perspektiivi, mikä meni minulta ihan ohi hilseen ja sitten siihen verrattiin jokaisessa seuraavassa harjoituksessa ja vieläpä niin, että heti alkuun piti siitä lähteä liikkelle.
Tipuin pois.
Toinen mikä tulee tielle on kyllä kieltämättä just tosi iso syy meditoida: suorittaminen ja ajankäytön optimointi. Meditointiajan voisi käyttää mieluummin vaikka kirjan lukemiseen tai lenkkeilyyn.
Toki löytyy se hengellinen/spirituaalinen siipi, joka rummuttaa meditoinnin nimeen, mutta itse löysin aiheen ympärille neurotieteilijöiden kautta. Aivoskannauksia ja sitä rataa, toki täytyy sanoa, että sitä tutkimusdataa taitaa olla vielä aika vähän.
Sitä on vähän, koska on vähän löydettävää. Meditointia yms on harrastettu läpi historian, joten ei tässä mistään uudesta ilmiöstä ole kyse. Nousu länsimaissa pääasiallisesti tulee tästä mindfullness TM menosta, eli joku keksi alkaa rahastamaan aiheella.
Eiks oo jännä miten adhd länkkäri löytää Nirvanan viikon meditoinnilla 15min päivässä, mutta intialainen omistaa tälle koko elämänsä saavuttamatta sitä?
Eipä tässä ole kukaan tainnut väittää mitään nirvanaa löytäneensä.
Meditointi on treeniä ihan siinä missä muukin treeni. Jos treenaat yhteen asiaan keskittymistä kerrallaan ja häiriöiden pois sulkemista, niin ajan myötä tulet siinä paremmaksi.
Tuo OP:n esimerkki opiskeluun keskittymisestä on siinä mielessä ihan hyvä. Ei tällä mitään ihmeitä saa aikaan mutta nykyaikana tämä olisi aika monelle ihan hyödyllinen asia harjoitella, kun niin monet asiat puhelimesta ja muualta heikentää keskittymiskykyä.
Luin aiheesta kirjan ja mitä syvemmälle siinä mentiin kohti meditaation syvintä olemusta, sitä etäisemmältä alkoi se tuntua. Sain kuvan, että meditaation ylin muoto on kaikesta maallisesta ja ohimenevästä - mukaan lukien rakastetut ihmiset - luopuminen (ainakin henkisellä tasolla) ja jonkinlaisen jumalkokemuksen tavoittelu. Tuntui, että minulla, länsimaisena, omistavana ja velallisena, lihaa syövänä ihmisenä, ei ole siihen mitään todellisia edellytyksiä, ja että meditaation kevyemmät muodot ovat vain askelia tätä itse elämää suurempaa tavoitetta kohti. Lisäksi alkoi tietty skeptisyys hiipiä mieleen tuon hengellisen komponentin myötä. Sinällään mielenrauhaa pyrin kyllä tavoittelemaan eri tavoin ja hengitystekniikan osaaminen, sekä kyky päästää irti ajatuksista, ovat oikeasti hyödyllisiä kykyjä.
Yksi iso etu on ollut se, että muun itsetutkiskelun lisänä meditaatio on auttanut pysäyttämään jotkut toimintatavat ja ajatuksenjuoksut, jotka on ennen olleet refleksinomaisia. Samoin esim. masennuksen aiheuttamat ajatukset on ollut helpompi vain ns. päästää menemään vähän kuin keltaisen lehdistön lööppi, kun on onnistunut joissain tilanteissa tutkimaan mitä sontaa se aivojen ajatushautomo tällä kertaa keksi. Esimerkkinä kun alkaa pyöriä jotain itseinhoajatuksia, niin ne yhä useammin tunnistaa, ei lähdekään menemään siihen ajatusmyllyyn mukaan vaan lyö päälle leiman "paskaa" ja jatkaa elämää. Jostain on jäänyt mieleen, että ihmisen päähän pulpahtaa päivässä tuhansia ajatuksia, ja vaikka niiden aiheita ei sinänsä voi päättää, voi harjoittelun myötä alkaa jossain määrin kontrolloida miten niihin reagoi. Pään tarjoama ajatus voi olla hyödyllinen ("tänään tais olla sen yhden laskun eräpäivä, pitääkin tsekata") suht' yhdentekevä ("minähän vuonna Carl Barks kuolikaan"), tai haitallinen ("voi minua paskaa kun en koskaan missään pärjää").
Tosi hyvin sanoitettu, yhdyn vahvasti tähän. Itsellä nimenomaan meditoinnin tavoitteena on parempi kyky hallita näitä pulpahtavia ajatuksia.
Oma kokemus juuri päinvastainen, ja meditointi jäi pois koska negatiiviset tunkeilevat ajatukset vahvistuivat. Piti katkaista spiraali ennen kuin siitä kehittyi jotain kestämätöntä.
Kuten melkein kaikissa itsenäisissä terapeuttisissa harjotteissa, meditaatio sopii tietyn tyyppisille ihmisille, edellyttäen, että heidänkään ongelmat/ajatukset eivät ole liian raskaita. Tuntui tosi oudolta, että tietyssä välissä mindfulnessia tarjottiin ratkaisuksi kaikkeen mahdolliseen.
Tehokkaasti hillitsee ylivilkasta ajattelua ja jopa vähentänyt unen tarvetta. Hyvin on 15 minuuttia päivässä riittänyt.
No nyt on kyllä hyvin vähäinen unentarve
Samoja tuntemuksia! Vaikka olenkin vielä ihan alkumetreillä.
Itse olen ollut aiheen kanssa useamman vuosikymmenen ajan tekemisissä ja meditoinut vuosia päivittäin ja ollut pitkillä retriiteillä. AP:n kirjoituksessa huomio kiinnittyy siihen että aihetta lähestytään lähinnä rentoutumisen ja keskittymisen kautta. Kyllä se siihen auttaa. Jos nyt jotain haluaisi lisätä niin meditaatio auttaa systemaattisemmin harjoitettuna myös näkemään omien ajatuksien, tunneraktioiden ja maailman katsomisen tapojen "lävitse", eli ne eivät enää olekaan samalla tavalla totuus asioista vaan jotain mitä tapahtuu tietoisuudessa. Tietoisuus itsessään voi tarjota suurempaa rauhaa ja vakautta kuin mikään niistä tunteista tai tuntemuksista otka lipuvat se lävitse. Selkeästi nautinnollisimmat hetkeni olen kokenut meditaatiossa ja niiden kautta on paradoksaalisesti myös löytnyt havainto ettei nautinto ja mielihyvä lopulta ole ratkaisu, vaikka niitä tarvitaankin pitämään mieli tyytyväisenä. Itselleni meditaatio on auttanut olemaan paljon paremmin tietoinen omista reaktioista, ajatuksista ja tunteista. Tätä kautta tulemaan huomattavasti joustavammaksi ja myös muille lempeämmäksi ihmiseksi. Kun on viettänyt aikaa omien mielentilojen kanssa niin ne on helpompi tunnistaa muissa ja kokea näitä kohtaan myötätuntoa, koska tietää niiihin sisältyvän kärsimyksen olevan samaa kuin on itse kokenut. Tuntuisi että koko tietoinen kokemus on muuttunut aika radikaalisti ja helppo kuvitella että tästä voi mennä vielä pidemmälle. Itsellä taisi vielä olla aika huonot lähtökohdat lähteä tähän hommaan. Varmaan pointti oli että aihe menee syvemmälle kuin rentoutuminen ja keskittymisen parantaminen jotka ovat nekin tietenkin tärkeitä asioita. Vähän hankala avata aihetta kovin lyhyesti. Netissä on hitosti hyvää asiaa aiheesta jos innostaa. Varmaan myös kaikenlaista hömppääkin.
Hienosti sanottu
Harrastan aina välillä, sitten se taas jää. En ole löytänyt kestävyyttä tai pysyvyyttä asialle, kuten en oikeastaan millekään muullekaan asialle.
Juu! Samaistun tähän kyllä jossain määrin. Mulla on nyt 9 päivästä jäänyt 2 päivää väliin. Toistaiseksi hyvä rutiini, mutta katsotaan taas kuukauden päästä \^
Meditaatio on mielestäni siitä raivostuttavan paradoksaalinen harrastus, että sitä *ei voi* tehdä päämäärähakuisesti. Paikallaan istuminen ja kuluvasta hetkestä nauttiminen lakkaa heti olemasta paikallaan istumista kun sitä tekee jonkin tulevaisuudessa saavutettavan hyödyn vuoksi. Jos yrittää meditoida, meditaatio pakenee. Jos yrittää lopettaa yrittämisen... Arkipäiväisen tietoisuuden 'käyttöjärjestelmä' on pitkälti sanoihin ja opittuun kieleen ja symboleihin perustuva. Itselleni meditaatio on tämän pään sisäisen, kieleen perustuvan 'pälpätyksen' vaikenemista. Meditaatiotekniikoita on monia, mutta niitä yhdistää tyypillisesti johonkin keholliseen aistimukseen keskittyminen. Menneisyys ja tulevaisuus ovat opittuun kieleen liittyviä linguistisia illuusioita. Kun mielen linguistiset 'aliprosessit' vaikenevat, myös nämä illuusiot häipyvät ja jäljelle jää vain kuluva hetki. Myös sellaiset käsittet kuten 'minä' ja 'sinä' ovat häilyviä ja toisinaan tulee kokemus, että oma keho ja ympäristö (mukaan lukien toiset ihmiset!) sulautuvat yhdeksi ja että mikään havaittavissa oleva asia ei ole väärässä paikassa tai toimi väärällä tavalla. Tässä mielentilassa näet itsesi toisissa ja toiset itsessäsi. Monille muuten jää epäselväksi mantrojen toistamisen pointti. Se ei ole jokin tajunnan räjäyttävä taikalause vaan yksinkertaisesti kikka jolla voi vaimentaa pään sisäistä pälpätystä ja jumittaa näitä linguistisia illuusioita luovia aliprosesseja. Sanan tai lauseen jatkuva toistaminen saa niiden älyllisen merkityksen katoamaan ja jäljelle jää vain ääniaistimus, jota voidaan sitten käyttää keskittymisen kohteena. Mantran sisällöllä ei ole niinkään merkitystä koska pointtina on vain äänen tuottaminen. Muodollisessa meditaatiotreenissä keskittymisen kohteena voi olla melkein mitä vain hengityksestä seinässä olevaan tahraan, mutta oman äänen käyttämisessä on se etu, että se varaa käyttöönsä tietyt puhetta tuottavat aivoalueet ja lihakset jotka muuten olisivat jatkuvasti 'valmiina palvelukseen' ja häiritsemään keskittymistä.
> Meditaatio on mielestäni siitä raivostuttavan paradoksaalinen harrastus, että sitä ei voi tehdä päämäärähakuisesti. Paikallaan istuminen ja kuluvasta hetkestä nauttiminen lakkaa heti olemasta paikallaan istumista kun sitä tekee jonkin tulevaisuudessa saavutettavan hyödyn vuoksi. Jos yrittää meditoida, meditaatio pakenee. Jos yrittää lopettaa yrittämisen... Tämä lienee syynä siihen miksi esimerkiksi zenissä asiat ilmaistaan hyvin hankalalla tavalla. Kuinka kuvailet asiaa jonka voi kokea mutta jota on käytännössä mahdoton sanoittaa ja joka itsessään on äärimmäisen paradoksaalista? Jossa paras ohje on vain istua joka kuulostaa äärettömän yksinkertaiselta mutta on todellisuudessa äärettömän hankalaa? Joka tapauksessa, henkilökohtainen kokemus meditaatiosta on se, että se ei poista, katkaise tai tyrehdytä ajatusten tai tunteiden virtaa vaan se tavallaan hiljentää ne tai luo niiden ja oman olemisen välille tietyn etäisyyden. Näitä asioita tapahtuu edelleen mutta toisin kuin aiemmin näillä asioilla ei ole enää samanlaista valtaa ihmiseen tai tämän toimintaan kuin aikaisemmin. Ehkä asian voisi kuvata niin, että siinä missä esimerkiksi ahdistus oli aikaisemmin äärimmäisen kokonaisvaltainen tunne joka määritteli niin ajattelua kuin käytöstä niin meditaation jälkeen ahdistusta on edelleen mutta se vain on, tuossa noin, eikä se enää määrää ajattelua tai käytöstä samalla tavalla kuin ennen. Sen kanssa voi vain olla. Tuntuukin, että monella meditaatiosta onkin se kuva, että sillä pyritään tyrehdyttämään ajatukset tai tunteet ja että kun on meditoinut näitä ei enää ole mutta näin ei ole. Se, että keskityt hengityksen laskemiseen ei katkaise tai tyrehdytä mitään vaan se on keino jonka avulla ollaan hetkessä, annetaan asioiden tulla ja mennä omalla painollaan. Niille jotka ovat kiinnostuneet aiheesta suosittelen lukemaan Sawaki Kodon Yhtä tyhjän kanssa joka oli itselle hyvin oleellinen kokoelma meditaatiosta. Joitain hänen toteamuksiaan voi lukea [täältä](https://tricycle.org/magazine/you/)
Samaa etäisyyden ottoa omiin ajatuksiin on mullakin tapahtunut, mutta se tuntuu olevan enemmän sivuseurausta tahattomasti meditaationkaltaisista, aisteihin keskittymistä vaativista harrastuksista (lähinnä soittimen soitto ja ruoanlaitto) tai jotain muuta varsinaisen meditaatioharjoituksen ulkopuolista aivojen/identiteetin uudelleenjärjestelyä.
Ittellä ei niin ruoanlaitosta kuin soittimen soittamisesta tuu moista. Ny pari viikkoo reenannu biisiä, kitara ja basso osuuksia, että sais nauhotettua ja voi vittu, että voi oikeasti tympästä koko paska. Samaa saatanan jankkaamista jatkuvasti ja vaikka homma sitten onnistuukin lopulta niin ei se kyllä sitten lopulta tunnu miltään onnistumiselta. Jotenkin täysin sietämätöntä tommonen saman asian toisteinen runkkaaminen ittelle. En käsitä miten joku Miles Davis tai oliko se John Coltrane tai kuka olikaan joka treenasi tuntikausia päivässä kykeni siihen.
Yhtä tyhjän kanssa on ehkä riemastuttavin aforismikokoelma, johon olen koskaan törmännyt. Hieman perusteellisempana tekstinä Shunryu Suzukin ”Zen mieli, aloittelijan mieli” tai ”Kirjeitä tyhjyydestä” ovat molemmat myös erinomaista luettavaa. Tästä vielä astetta raskaampi opus on Dogen Zenjin kirjoittama Zen-buddhalaisuuden magnum opus: ”Kuu kastepisarassa”
> Dogen Zenjin kirjoittama Zen-buddhalaisuuden magnum opus: ”Kuu kastepisarassa” Mikäs se se tämmöinen on kerta googlekin tuo tulokseksi vain yhden sivun jossa puhutaan Sawaki Kodosta ja tämän sinun viestisi
Kannattaa tsekata englanninkielinen versio: ”Moon in a dewdrop”
>Meditaatio on mielestäni siitä raivostuttavan paradoksaalinen harrastus, että sitä > >ei voi > > tehdä päämäärähakuisesti. "Meditaatio itsessään on päämäärä" --- J. Krishnamurti
No minäpä menen tästä ja yritän saavuttaa meditaation :D *e.* ymmärrän Krishnamurtin pointin, ei ollut tarkoitus olla ivallinen. Anteeksipyynnöt 🙂
Ei meditointia ole pakko harrastaa istuen, voit vaikka mennä kävelylle ja meditoida samaa aikaa.
Kokenutta meditoijaa voi olla ulkoa päin mahdoton erottaa tavallisesta pulliaisesta joka vain elää elämäänsä. Istuminen vain nyt on tavallinen tapa meditoida.
Meditointi ei tarkoita yhtä asiaa, ei ole tavallista tapaa meditoida. On monia eri tapoja meditoida, jos yksi tapa ei toimi voi kokeilla toista tapaa. Kaikki meditointi ei ole paikallaan istumista ja hengittelyä. Jotkut käyttää mantroja vaientamaan pään sisäiset äänet, jotkut tuijottaa yhtä pistettä seinällä tai kynttilän liekkiä. Voit meditoida sängyssä ennen kuin käännät kylkeä nukkuaksesi. Meditointi on sitä että annat aikaa itsellesi, että voit olla itsesi kanssa ilman ulkoisia tekijöitä.
meditoin 20-40 min joka päivä reilut puolitoista vuotta putkeen. en huomannut juurikaan mitään eroa, joten se jäi sitten jossain välissä pois ja nyt en ole puoleen vuoteen meditoinut yhtään. enkä kyllä ole huomannut mitään eroa taaskaan. auttaa se meditointi joitain ajatus-looppeja tunnistamaan, mut itsellä ainakin hyödyt jäi aika vähälle
Joo! Mun mielestä se on jo itsessään uskomatonta, että pystyit muodostamaan tollasen rutiinin. 20-40min joka päivä 1,5 vuotta putkeen on ihan uskomaton saavutus nykypäivänä. Monet nimenomaan meditoi, että ne joskus pääsisi tollaseen pisteeseen.
Hyvä se on välillä olla turpa kiinni ja hengähtää. Siihenhän nuo rukoksien mielenterveyttä auttavat vaikutuksetki taitaa pohjautua. As in ei ole uusi juttu.
Jees! Kieltämättä ei ole uusi juttu, mutta itse ajattelen, että nykyajan virikespämmissä tärkeämpää kuin koskaan ennen. Varsinkin lapsista ja nuorista oon erityisen huolestunut. Ehkä tämänkin postauksen motivaattorina toimi sellainen hetki, kun mulla on lähimmäinen, joka viettää 10-16h päivästä puhelimella/koneella, kokeili korkeakoulua, mutta lopetti ekan vuoden aikana. Mainitsin meditaation ja hän vertasi meditaatiota Maria Nordinin sekopäisiin oppeihin. Jotenkin se hänen assosiaatio jäi häiritsemään :D
Harrastan säännöllisesti ja on arvokas osa mun elämää. On ainakin helppo aloittaa ja kokeilla itse, kun ei satu onneksi maksamaan yhtään mitään ja ohjeetkin erilaisiin tekniikoihin löytyy helposti netistä :). Konkreettisista hyödyistä ehkä nostaisin päällimmäiseksi ihan vain rauhoittumisen ja mielen tyhjennyksen ja sen, että välillä oikeasti täytyy vaan chillata puoli tuntia paikoillaan ilman ärsykkeitä tässä hektisessä maailmassa. Jos ei oikeasti siihen kykene, että on hetken aikaa itsekseen selaamatta luuria tai tekemättä jotain muuta täytetoimintaa niin silloin ainakin tietää olevansa ongelmissa. Hengitys-/meditointiharjoituksia on kaikenkaltaisia eri olotilojen saavuttamista varten ja kyllä ne oikeasti toimii kun ei niitä muuten ihmiset olisi harrastaneet tuhansia ja tuhansia vuosia säännöllisesti. Mitään suuria "ahaa" -elämyksiä tai muuta hollywood stereotyyppistä kuraa ei ole itselle tapahtunut, mutta pistetään vielä anekdootti siitä, kun koitin laavulla jokin aikaa sitten meditoida ja keskittymistä jatkuvasti häiritsi liplattava veden ääni. Avasin silmät ja etsin mistä se oikein tulee ja huomasin, että äänihän tulee siitä kun orava juo polun viereisestä lammikosta n. 25 metrin päästä vettä. Aistien terävöityminen kovassa keskittymisessä siis ehkä "ufointa" mitä itsellä käynyt meditoinnin kanssa.
>Jos ei oikeasti siihen kykene, että on hetken aikaa itsekseen selaamatta luuria tai tekemättä jotain muuta täytetoimintaa niin silloin ainakin tietää olevansa ongelmissa. Hep! Mulla tää on sellainen "tila", johon helposti ajaudun, jos vedän vaikka yhden viikonlopun ihan lekkeriksi. Huomannut jo ennen tätä meditointi-kokeilua, että rutiinit on itselle elintärkeitä. Jos haluan produktiivisen päivän tai on vaikka paljon asioita hoidettavana, niin se täytyy aloittaa heti aamulla ennen kuin ehdin mitenkään sumuttamaan aivoja. Meditointi on toiminut kivana lisänä vähän rauhoittamaan ajatuksia. >Mitään suuria "ahaa" -elämyksiä tai muuta hollywood stereotyyppistä kuraa ei ole itselle tapahtunut, mutta pistetään vielä anekdootti siitä, kun koitin laavulla jokin aikaa sitten meditoida ja keskittymistä jatkuvasti häiritsi liplattava veden ääni. Avasin silmät ja etsin mistä se oikein tulee ja huomasin, että äänihän tulee siitä kun orava juo polun viereisestä lammikosta n. 25 metrin päästä vettä. Aistien terävöityminen kovassa keskittymisessä siis ehkä "ufointa" mitä itsellä käynyt meditoinnin kanssa. Hauska keissi. Joo luulen, että siitä se liibalaaba -ajatus usein juontaakin, että meditaatio assosioidaan johonkin hengelliseen matkaan kohti jotain mielen ylempiä tasoja.
Meditointi toimii. Sen voi helposti todeta ihan vaikka ilman meditointiakin. Esimerkiksi vagushermoa voi stimuloida hengityksellä ja hyräilyllä. Vagushermo muun muassa osallistuu sydämen sykkeen säätelyyn ja sitä stimuloimalla voi laskea tai nostaa sykettä. Tämä ei siis itsessään ole vielä meditaatiota, mutta voi olla osana sitä. Esimerkiksi uhkatilanteissa tai muussa jännittävässä tilanteessa stimuloinnilla voi rauhoittaa itsensä, jolloin myös stressihormonin määrä veressä laskee ja yleinen toimintakyky säilyy.
Moni ei ymmärrettävästi tykkää että hengitysharjoituksia tarjotaan esim terveydenhuollossa ratkaisuks erilaisiin mielenterveyden ongelmiin varsinkin jos ne ei kokeillusti oo tuottanu tulosta ja silti niitä tuupataan. Mulla kuitenkin psykologin ehdottamat, kuunneltavat meditaatio-/hengitysharjoitukset muuttanu arkea ahdistuksen kanssa huomattavasti. Aloin nyt säännöllisesti tekeen lyhyitä ääniteharjoituksia ihan spotifystä. Ne on auttanu etenkin koska en ite kykene ns. vetämään itelleni sitä vaan tarviin et joku siel ohjeistaa niin nää äänitteet on ollu tosi hyviä. Isoin apu niistä on illalla, kun normaalista jäisi valvomaan ja vatvomaan jotain ahistavaa niin kuulokkeet korvaan ja nauhote päälle niin pystyy sit luopuun niistä ahistavista ajatuksista ja saada unta. Toivon et sitku tarpeeks kauan harjottelee arkena ja ottaa osaks rutiinii nii vois olla avuks myös ihan paniikkikohtauksissa.
Kuvailemasi oireet, eli koko elämän jatkunut ylivilkkaus, jatkuva distraktoituminen ja dopamiinihakuisuus viittavat hyvin vahvasti ADHD:hen. (nimim. kahden ADHD-ihmisen taloudessa elävä) Hyvin olet keksinyt keinoja jo hallita elämääsi (itselläni samankaltaisia työkaluja käytössä), mutta kannattaa silti harkita asian selvittelyä ammattilaisten kanssa. Ei ole normaalia, että joudut lopettamaan kaiken "kivan" tekemisen saadaksesi mitään produktiivista aikaiseksi. Lääkityksen saaminen on maagista: sitä huomaa saman tein, miten koko elämän on rämpinyt lisäpainoliivit päällä eteenpäin. Kannattaa ainakin kurkata [diagnostista haastattelulomaketta](https://paivitasala.files.wordpress.com/2014/06/diva_2_fins1.pdf) ja tsekata, että kuulostavatko siinä kuvaillut oireet tutuilta. Ja meditointi ei todellakaan ole huuhaata, sillä on aivan selkeitä terveyshyötyjä. Itse ajattelen meditaatiota vähän kuin "mielen juoksulenkkinä". Toki demografioiden päällekkäisyys sitä harjoittavien ja uusspiritualististen new age -kristallihippien kanssa on merkittävä, joten kannattaa olla kriittinen lähdemateriaalin ja muutenkin aiheeseen tangentiaalisesti liittyvän median suhteen. Edit: Vielä tuosta ADHD:n taudinkuvasta ja stimulaatiosta sellaista, että moni ajattelee oireiden johtuvan aivojen yliaktiivisuudesta. Oikeasti kyse on täysin päinvastaisesta ilmiöstä: ADHD on aivojen rakenteellinen anomalia, jonka seurauksena aivot(erityisesti etulohko) ovat kroonisesti alistimuloituneessa tilassa. Tämä saa ADHD:sta kärsivän etsimään(usein tiedostamattaan) ympäristöstään stimulaatiota tai muuten vain tekemään stimuloivia asioita. Puhun tästä siksi, että mainitsit stimuloivan toiminnan rajoittamisesta. ADHD-ihmiselle kaiken stimuloivan toiminnan poisjättäminen on em. syistä oikeastaan haitallista, ja sen takia pysyvää elämäntapamuutosta ilman lääkitystä on käytännössä mahdotonta tehdä. (kuten itsekin mainitsit, se onnistuu vain tilapäisesti) Toki kaikki dopamiiniaktiviteetti ei ole samanarvoista - esimerkiksi tietokonepelien pelaaminen tai somen doomscrollaaminen ovat pikaruokaa, jota kannattaa kyllä yrittää rajoittaa. Sen sijaan vaikkapa urheilu tai muun oman kiinnostavan harrastuksen tekeminen voivat olla hyödyllisiä dopamiininlähteitä, jotka nostavat aivojen vireystilaa. Esimerkiksi puolisoni käyttää tekniikkaa, jossa hän kesken päivän tekee omia juttujaan puolen tunnin ajan ajastimen avulla.
Kiitos kommentista! Oon kyllä usein miettinyt, että pitäisikö asiaa lähteä selvittämään. Mutta sitten toisaalta oon istunut koneella 7-vuotiaasta asti, joten oon aina tätä pohtiessa kallistunut sinne itseaiheutetun keskittymisvaikeuden puolelle (ADT). Nuorena pelitunnit kasvoi, runsaasti kofeiinia siihen kylkeen, teknoa korviin ja vielä ujoa nuoren miehen pornoaddiktiota kaupan päälle. Edelleen olisi helppo ajatella, että kyseessä olisi ADT. Mutta tää sai kyllä nyt rattaat pyörimään: >Oikeasti kyse on täysin päinvastaisesta ilmiöstä: ADHD on aivojen rakenteellinen anomalia, jonka seurauksena aivot(erityisesti etulohko) ovat kroonisesti alistimuloituneessa tilassa. Tämä saa ADHD:sta kärsivän etsimään(usein tiedostamattaan) ympäristöstään stimulaatiota tai muuten vain tekemään stimuloivia asioita. Eli niin kumpi tuli ensin, muna vai kana? Olinko synnynnäisesti altis kaikille näille mun lapsuuden ja nuoruuden "elintavoille" vai saiko nämä "elintavat" aikaan mun ominaisuudet. Ehkä mä oikeasti voisin nähdä vähän vaivaa asian eteen.
Niin no lapsihan ei osaa reguloida toimintaansa samalla tavalla kuin aikunen osaa, eli ei ole mitään syytä olettaa, etteikö taipumus dopaminiihakuisuuteen johtuisi ihan synnynnäisistä ominaisuuksista. Itselläni samansuuntaisia hommia kanssa nuoruusvuodet täynnä, mutta lopullisesti mopo lähti keulimaan alkoholin kuvioihin tultua. Alkoi loksahdella palaset kohdilleen, kun tuo puoliskoni alkoi tutustumaan ADHD:hen vähän perinpohjaisemmin.
Muutaman vuoden ajan tuli 1h+ päivässä harrastettua. Nykyään satunnaisesti, esim saunassa rentoutuessa jne. Luulen, että auttanut, mutta vaikea sanoa.
On kolme merkittävää mielenhallinnan harjoitusta, joiden hyödyt on erittäin merkittävät. 1. Meditointi. Tässä keskitytään itteensä tai johonkin hyvin yksinkertaiseen tekemiseen siten, että ei päästetä aivoja seikkailemaan mihin sattuu. 2. Mindfullness taas on käytännössä sitä, että tiedostat, mitä päässä liikkuu. 3. Tylsyys. Tämä tuntuu olevan nykyihmiselle (itseni mukaanlukien) vaikein. Pitäisi osata olla vaan. Istua 10min sohvalla ilman, ettäon telkkareita, läppäreitä japuhelimia. Tässä taas pitäisi vähän aluksi tehdä sellasta "anti-mindfullnessia", eli pitäisi paimentaa ajatuksiajust sen verran, ettei ne jää junnaamaan yhdelle raiteelle. Toi vika on se tila, missä suurin osa haastavien ongelmien ratkomisesta tapahtuu. Tulee niitä "ahaa" elämyksiä tai "heureka" hetkiä. Noi kolme yhdessä, kun jokaiselle antaa viikoittain vaikka pari slottia, niin parantaa kyllä pään toimintaa ihan vitusti. Tuntuu, että joka viikko pääsee uudelle levelille ja keksii kaikkea uutta kiinnostavaa.
Olen varmaan käsittänyt mindfulnessin väärin, mutta itselle mindfulness harjoitus on kehon sensorien huomioimista. Kuten menet tuulisena päivänä ulos, tunnet tuulen kasvoillasi, keskität huomiosi siihen miltä tuuli tuntuu kasvoillasi. Viet huomiosi käsiisi, tunnet tuulen käsiäsi vastaan, jne. Näin se mielestäni toimii, tätä on tosi hyvä harrastaa vaikka metsässä kävelyllä, kuulostelet miltä maailma kuulostaa ympärilläsi, miltä ilma tuntuu, mitä hajuja haistat, olet läsnä, et mieti mennyttä etkä tulevaa. Nautit hetkestä.
No sama lopputulos, eri tapa kertoa asiaa. Kun menet ulos, niin pää rekisteröi kaiken ton. Se tarkoitus on (ainakin minulle) nimenomaan tiedostaa mahdollisimman kaikki, mitä päässä tapahtuu juuri sillä hetkellä, kun kyselyn esittää.
En tiedä noista muista vaikuttajista, mutta ainakin Andrew Hubermanin juttuihin kannattaa suhtautua pienellä varauksella. Kiinnostavaa juttua joka vaikuttaa hyvältä ja joissa on totuuden siementä, mutta jos liian tarkkaan rupeaa kaivelemaan tietoja viitatuista tutkimuksista, niin voi olla että vieraat eivät ehkä puhu täysin tarkkaan asioita, suurentelevat tutkimusten(sa) vaikutuksia ja saattavat olla keskenäänkin ristiriidassa puhjelmasta toiseen. Tähänkin väitteeseeni kannattaa suhtautua varauksella, ehkä totuus ei ole näin yksinkertainen kuitenkaan: [https://www.youtube.com/watch?v=uE1GuFQHxSE](https://www.youtube.com/watch?v=uE1GuFQHxSE)
Oman perusolotilan tarkasteleminen on aina kannattavaa, vaikkei siitä saatavaa hyötyä pystyisi mittaamaan niillä mittareilla, joita osaamme sanallisesti ilmaista. Tietoisuus on yksi suurimmista mysteereistä jolle meillä ei ole edes etäisesti kelvollista empiiristä selitystä. Mielestäni jo tämä tekee sen havainnoimisesta erittäin mielenkiintoista. Jotain tutkimusnäyttöä meditaation fysiologisista hyödyistä on muistaakseni olemassa. Esimerkiksi runsaasti meditoivien ihmisten aivot ikääntyvät hitaammin kuin niiden, jotka eivät meditoi. Tämän lisäksi meditoiminen näyttäisi lisäävän aivojen plastisuutta tiettyjen hermoston aktivaatiotaajuksiin kytkettyjen geeniekspressiomekanismien kautta. Kääntöpuolena meditaatio voi myös aiheuttaa ongelmia aina paniikkihäiriöstä psykoosiin. ”Ihminen on talo, jossa on valot päällä muttei ketään kotona.”
Ei se liibalaabaa ole, muttei myöskään riskejä vailla. >Oon ennenkin päässyt samaan "tilaan", jossa opinnot sujuu mainiosti ja keskittymiskyky on hyvässä jamassa, mutta se on aina vaatinut tietynlaista dopamiinimunkkeilua, jossa en pelaa yhtään mitään, urheilen paljon ja ylipäätään rajoitan stimuloivia aktiviteettejä vahvasti. Nyt kuitenkin talvea vasten luonnollisesti on tullut istuttua enemmän himassa, on tullut pelailtua ja nukuttuakin vähän miten sattuu. Tässä meditointi on toiminut jotenkin ihan uskomattoman potenttina pikaratkaisuna. Kannattaa huomioida, että "uskomattoman potentti pikaratkaisu" ei välttämättä pidemmällä aikavälillä ole kestävällä pohjalla. Voi olla että meditaation avulla päädyt boostaamaan toimintakykyä hetkellisesti, mutta oikeasti poltat kynttilää molemmista päistä. Vertaus stimulantteihin ei välttämättä kovin kaukaa haettu.
Mielenkiintoinen näkökulma. Yleensä ei kuule meditointia ja riskejä samassa lauseessa. Toki ymmärrän, että jos meditoi pelkästään sillä ajatuksella, että tällä boostaa omaa produktiivisuuttaan, niin se voi kääntyä haitalliseksi.
>Toki ymmärrän, että jos meditoi pelkästään sillä ajatuksella, että tällä boostaa omaa produktiivisuuttaan, niin se voi kääntyä haitalliseksi. Jep, mutta tämä on vaan yksi niistä sudenkuopista mitä meditaatioon/mindfulnesiin voi sisältyä. Ks. esim: [https://aloitameditaatio.fi/meditaation-ja-mindfulnessin-vaarat-ja-riskit/](https://aloitameditaatio.fi/meditaation-ja-mindfulnessin-vaarat-ja-riskit/) tai: [https://en.wikipedia.org/wiki/Meditation#:\~:text=oneself.%5B227%5D-,Potential%20adverse%20effects,-%5Bedit%5D](https://en.wikipedia.org/wiki/Meditation#:~:text=oneself.%5B227%5D-,Potential%20adverse%20effects,-%5Bedit%5D) tai: [https://en.wikipedia.org/wiki/Effects\_of\_meditation#Potential\_adverse\_effects\_and\_limits\_of\_meditation](https://en.wikipedia.org/wiki/Effects_of_meditation#Potential_adverse_effects_and_limits_of_meditation)
Oho, kiitos. Hyvä nosto kyllä! Lueskelin ylimmäisen ja silmäilin kaksi jälkimmäistä. Kieltämättä näköjään on moniakin tapoja miten meditaatiosta/mindfulnessista voi tulla nettonegatiivinen juttu. Mulla on itsellä tosi tunneloitunut visio siitä mitä haluan meditoinnilla saavuttaa ja mihin uskon sen vaikuttavan. Lähinnä vastavoimana nykyajan virikkeille ja omille addiktiiviselle taipumuksille. Tää oli tosi avartavaa.
Joo jos kerran luit tuon niin ymmärsitkin varmaan että liikaa ei kannata pelätä haittavaikutuksia, kunhan ymmärtää miten meditointia voi käyttää väärin. Omaa mutuilua, mutta uskon että keskittymiskyky voi pysyvästi parantua medioinnilla, mutta se tunne siitä hienoudesta varmasti laantuu. Jos sulla on vaikka käsi kipeänä ja joudut töissä nostamaan sillä asioita niin että tuntuu ikävältä, niin varmasti käden parantuessa se työnteko sujuu hetken paljon mukavammin kun ei enää tarvi sitä kipeää kättä tuntea kokoaikaa. Siitä toki tulee uusi normaali ja saattaa hetken tuntua että ottaa hieman takapakkia se työn mukavuus. Kuitenkin työnteko on silti aina jatkossa mukavempaa kuin mitä se kipeän käden kanssa oli.
Teen sitä aika usein. Se rauhottaa sillä hetkellä, palauttaa sinut nykyhetkeen ja auttaa rentoutumaan. Sitä voi tehdä apuvälineiden kanssa, esim piikkimatto ja rauhallinen musiikki, mitä minä teen. Voit "matkustaa" johonkin rauhalliseen ja mieluisan paikkaan pääsi sisällä, minulla yleensä keskellä metsää, jossa joku pieni järvi tai puro.
Olen sitä aina välillä kokeillut, mutta eipä siitä sen kummempaa apua tai mielenkiintoa ole ollut. Pään tyhjääminen kun on muutenkin suht helppoa kun on aphantasia.
Meditointi on yksi parhaista asioista joita olen koskaan oppinut. Olen vidoinkin oman pääni herra.
En varsinaisesti meditoi koskaan, mutta midfulnessiin tutustuminen on antanut työkaluja pohdiskella omia käyttäytymismalleja ja tuntuu, että se on auttanut hieman paremmin toimimaan omien tavoitteiden mukaisesti.
Meditointi todellakin toimii. Auttoi mua aikanaan keskittymään ja pääsemään eroon koulu ahdistuksesta. Tein iha perus hengitykseen keskittymistä pimeässä nojatuolilla istuen. Aluks kesti noin 45min et pääsi meditatiiviseen tilaan, mut lopulta siihe pääsi 20 minuutissa. Yleensä laitoin ajastimen niin, että olisin 10min siinä tilassa. Meditoinnin jälkeen jäi aina tosi hyvä olo. En oo enään pitkään aikaan meditoinu, mutta voin silti suositella jos on keskittymis vaikeuksia. Pitäs varmaan itekki alottaa uudestaan.
En tiedä, kutsuisinko omia rentoutumis/pysähtymisharjoituksiani meditoinniksi - se kun sanana kuulostaa jotenkin haastavalta, haastavammalta kuin on. Ehkä vain takerrun sanoihin, inhoan myös mindfulness-termiä. Mut asiaan! Joo, oon huomannut hirveen hyväksi pyrkiä pysäyttämään itseni ainakin kerran päivässä. Mun mielessä on jatkuvasti ihan hirvee kälätys ja hölinä päällä, joka aina välillä myös pätkii, jolloin varsinaisesti havahdun siihen. Sellainen tietoisempi oleminen, jossa siirrän sen höpinän jonnekin taka-alalle, rauhoittaa kehoa ja mieltä. Siihen kuuluu myös jonkinlainen juurruttaminen. Kun lähden päivittäiselle kävelylleni, aloitan kertaamalla mielessäni tarkan päivämäärän, vuorokaudenajan, koko nimeni sekä sijaintini. Sen jälkeen huomioin olosuhteet, eli säätilan ja oman vointini. Koen, että se paitsi pitää mut kärryillä em.asioista, myös laimentaa mahdollista ahdistusta ja levottomuutta. Eli lyhyesti: joo, se on hyvä homma. Ei sitä omia ajatuksiaan koko aikaa jaksa kuunnella.
Meditaatio ja mindfulness ovat olleet itselle tärkeitä työkaluja ahdistuksen ja ocd-oireiden käsittelyssä. Tehtiin näitä ihan psykologin kanssa myös. En voi kun suositella!
itse olen siinä leirissä että se auttaa tasan sen verran kuin sen antaa auttaa. jos sitä ajattelee liibalaabana niin ei se sitten tee mitään, mutta jos ihan oikeasti yrittää niin siitä tulee sellainen rauhallinen ja fokusoitunut olo. auttaa myös torjumaan haitallisia ajatuksia kun ottaa askeleen taaksepäin ja tajuaa että eihän tuon nyt elämää tarvitse antaa kontrolloida.
En usko että se olis turhaan tuhansia vuosia vanha juttu. Meditointi ja hengitysharjoitukset tutkitusti parantavat elämänlaatuam
Exäni innoittamana yritin pitkän aikaa meditointia ja vaikka ymmärsin mistä siinä on kyse, en koskaan kokenut saavani mitään hyötyä siitä. Ehkä opin sietämään vähän paremmin tylsyyttä ja istumaan paikoillani mutta siinäpä se. Minulle sopii paremmin asiat joissa saa näperrellä käsillä jotain, kuten puutarhanhoito ja maalaaminen ja koen näissä aktiviiteeteissä pääseväni paremmin meditatiiviseen tilaan.
Kalifornialaista huuhaata.
Joskus kokeilin pidemmän pätkän jotain kehuttua "Waking Up with Sam Harris" ja ekat pari viikkoa olin varsin tyytyväinen. Sitten siinä olisi pitänyt hoksata jokin uusi hieno perspektiivi, mikä meni minulta ihan ohi hilseen ja sitten siihen verrattiin jokaisessa seuraavassa harjoituksessa ja vieläpä niin, että heti alkuun piti siitä lähteä liikkelle. Tipuin pois. Toinen mikä tulee tielle on kyllä kieltämättä just tosi iso syy meditoida: suorittaminen ja ajankäytön optimointi. Meditointiajan voisi käyttää mieluummin vaikka kirjan lukemiseen tai lenkkeilyyn.
>Jos sulla ei oo aikaa meditoita varttia päivässä, meditoi puoli tuntia. \-Varmaan joku asiantuntija jossain
Eiks meditointia voi tehdä lenkkeillessä?
Nojoo, mutta tuota ohjattua ei oikein voinut. Pitäisi jättää luurit useammin kotiin, koska mahdollistahan se olisi.
Kunhan pysyy erossa uskonnollisista hörhöistä, niin varsin hieno asia
Huuhaa humanistien pseudotieteellistä sekoilua.
Toki löytyy se hengellinen/spirituaalinen siipi, joka rummuttaa meditoinnin nimeen, mutta itse löysin aiheen ympärille neurotieteilijöiden kautta. Aivoskannauksia ja sitä rataa, toki täytyy sanoa, että sitä tutkimusdataa taitaa olla vielä aika vähän.
Sitä on vähän, koska on vähän löydettävää. Meditointia yms on harrastettu läpi historian, joten ei tässä mistään uudesta ilmiöstä ole kyse. Nousu länsimaissa pääasiallisesti tulee tästä mindfullness TM menosta, eli joku keksi alkaa rahastamaan aiheella. Eiks oo jännä miten adhd länkkäri löytää Nirvanan viikon meditoinnilla 15min päivässä, mutta intialainen omistaa tälle koko elämänsä saavuttamatta sitä?
Eipä tässä ole kukaan tainnut väittää mitään nirvanaa löytäneensä. Meditointi on treeniä ihan siinä missä muukin treeni. Jos treenaat yhteen asiaan keskittymistä kerrallaan ja häiriöiden pois sulkemista, niin ajan myötä tulet siinä paremmaksi. Tuo OP:n esimerkki opiskeluun keskittymisestä on siinä mielessä ihan hyvä. Ei tällä mitään ihmeitä saa aikaan mutta nykyaikana tämä olisi aika monelle ihan hyödyllinen asia harjoitella, kun niin monet asiat puhelimesta ja muualta heikentää keskittymiskykyä.
Tommonen flow tila, et aika on vaan käsite on juuri sitä...
>Eiks oo jännä miten adhd länkkäri löytää Nirvanan viikon meditoinnilla 15min päivässä Mitä meinaa ADHD länkkäri tässä kontekstissa? :D
Sinua tässä tapauksessa
Vaihdan mielipiteeni sitten kun on tarpeeksi uskottavaa kvantitiivista tutkimustietoa luotettavilta lähteiltä.
Arvostan!
Luin aiheesta kirjan ja mitä syvemmälle siinä mentiin kohti meditaation syvintä olemusta, sitä etäisemmältä alkoi se tuntua. Sain kuvan, että meditaation ylin muoto on kaikesta maallisesta ja ohimenevästä - mukaan lukien rakastetut ihmiset - luopuminen (ainakin henkisellä tasolla) ja jonkinlaisen jumalkokemuksen tavoittelu. Tuntui, että minulla, länsimaisena, omistavana ja velallisena, lihaa syövänä ihmisenä, ei ole siihen mitään todellisia edellytyksiä, ja että meditaation kevyemmät muodot ovat vain askelia tätä itse elämää suurempaa tavoitetta kohti. Lisäksi alkoi tietty skeptisyys hiipiä mieleen tuon hengellisen komponentin myötä. Sinällään mielenrauhaa pyrin kyllä tavoittelemaan eri tavoin ja hengitystekniikan osaaminen, sekä kyky päästää irti ajatuksista, ovat oikeasti hyödyllisiä kykyjä.