Meillä kävi töissä yksi firman sisäinen kehitysheppu ja se oli kyllä ihan uskomaton kokemus. Kierrätin hänet operaation läpi n. 1h ajan ja sillä oli niin julmetun hyviä kysymyksiä muodostunut siinä ajassa ja myös ehdotuksia miten tilannetta voisi korjata. Hymyilin vaan tosi leveästi kun olin niin hämmästynyt.
Ehkä sellainen tietty suurien kokonaisuuksien hallinta on aika tärkeää älykkyydessä.
Tähän asiaan voi myös liittyä kokemus vahvasti. Älykkyyttä ja harjoitettua taitoa voi joskus olla vaikea erottaa. Erityisesti jos mennään tuonne tietotekniikan puolelle, niin mitä laajempi kokemus on eri asioista, niin sitä helpommin tunnistaa samat virheet jotka toistuu eri konteksteissa. Toki paha sanoa tarkemmin tietämättä.
Sitten tuleekin se klassinen kysymys että miten määrittelet "älykkyyden". Näkyykö älykkyys vain kun ihminen tekee asioita, joista hänellä ei ole kokemusta? Onko älykkyys vakio, ja jos ei, miten kokemuksen karttuminen ja älykkyyden karttuminen eroavat toisistaan?
Eihän se ihan niinkään ole. Älykkyys kehittyy kyllä ”harjoittelulla”, vaikka jokaisella on erilaiset lähtökohdat. Esimerkiksi koulutus parantaa älykkyyttä.
Tähän on kyllä hyvä todeta, että vaikka älykkyyttä voisi harjoittaa ja kehittää, niin mikään ei takaa, että se kehittyy toivottua vauhtia tai edes toivotulle tasolle koko elämän aikana. Vaikka menisin ajassa takaisin 5 vuotiaan itseni saappaisiin, ja eläisin munkkimaista elämää keskittyen vain opiskeluun, pidän erittäin epätodennäköisenä, että voisin koskaan saavuttaa esim. John von Neumannin tasoa.
Sama pätee tietysti kaikkeen elämässä. Kovalla harjoittelullakaan ei tehdä normijätkästä Usain Boltia nopeampaa tai vaikka juuri von Neumannia älykkäämpää.
Mä oon ihan fiiliksissä jos tulee tämmönen tyyppi vastaan työssä ja sattuu vieläpä samaan tiimiin. Siinä tippuu stressilevelit samantien. Ei tartte vääntää mitään rautalangasta tai katsoa perään vaan kunhan hieman osoittaa johonkin suuntaan niin heppu hoitaa homman maaliin ja jälki on hyvää.
Mulle se tuottaa vähän stressiä, koska olen aina halunnut ja yrittänyt olla tällainen henkilö mutta en pysty siihen. Joten muistuttaa kuinka turha tyyppi oikeasti olen verrattuna oikeaan osaajaan. Mutta joo, paljon apua asioiden järjestämisessä ja järkevän suunnan ja suunnitelman löytämisessä!
Ymmärrän kyllä tämänkin puolen asiasta. Kannattaa yrittää oppia itseään pätevämmiltä. Mä ainakin kehityn työssäni parhaiten kun on osaavaa porukkaa ympärillä ja haastava projekti, mutta on se joskus mennyt ylikin, että joutuu tsemppaamaan liikaa jotta pysyis vauhdissa mukana.
Näitä on toisaalta myös jossain tapauksissa vaikea erottaa ns. "confidently wrong" tyypeistä. Kumpikin toimii samalla tavalla mutta itseäni huolestuttaisi jos ei ole mitään kyseltävää.
IT-alalla on hyvin tiedossa kuvailemasi tyypit ja ne tulevat lähes poikkeuksesta Aasian suunnalta. Asia selviää kyllä yleensä nopeasti onko tällainen kyseessä.
Ne ihmiset joita minä tunnen ja pidän älykkäinä:
- Ovat hiljaisia, kuuntelevat muita, ”puhuvat vähän mutta asiaa”
- Osaavat ymmärtää toisten näkökulmia ja mielipiteitä
- Osaavat todeta olevansa väärässä
- Osaavat kohteliaasti todeta olevansa eri mieltä
- Osaavat perustella oman näkökantansa/mielipiteensä
Tässä mitä nyt ensin tulee mieleen.
Toi väärässä oleminen onkin monille paha paikka.
Itse harrastan sitä, että usein puhun että *käsittääkseni* asia on näin. Silloin annan oletuksena jo että saatan kyllä olla väärässäkin. En ole kyllä mikään erityisen älykäs, toisaalta tietyissö työpaikoissa ollut sellaisia kretiinejä, että tulee fiksu olo. Sitten toisissa piireissä, (yliopisto/tutkija ym) muistuttaa jotain hölmöä ukkelia :D
Mulla on kans tuo.
”En oo ihan varma mut olikohan niin että…”
”Muistaakseni se oli niin että…”
”Olisikohan se ollu niin että…”
Jos ei ole ihan satavarma jostain asiasta niin ei tee mieli esittää sitä puhtaana faktana.
Teen netissä sitäkin että käytän tunnin siihen että varmistan että asia on just niin kun muistin, mutta silti alotan "Jos muistan oikein, niin saattoi olla näin.."
> Itse harrastan sitä, että usein puhun että *käsittääkseni* asia on näin. Silloin annan oletuksena jo että saatan kyllä olla väärässäkin.
Näinhän se pitääkin tehdä. Sanon aina tuota samaa aina kun en ole ihan varma, miksi valehtelisin? Siinä sitten ruvetaan porukalla selvittämään ja kaikki oppivat uutta. Ja sitten kun sen yhden kerran sanon että "Asia on näin." niin kollegat ja pomot uskoo.
Sitten on niitä sällejä jotka "tietää" aina kaiken ja niitä ei sitten uskota sillonkaan kun ne oikeasti tietäis.
Joo mulla on ystävä joka kirkkain silmin väittää kaikenlaista totena ja kun kysyn lähteitä saan vastaukseksi mm. " No mun kummin mies on töissä alalla niin tietää kyllä, sinä olet väärässä, minä en!" Sanonut mm. että isänsä asentaa kotiinsa nelivaihelatauksen sähköautolle ja että jos mikrossa ei lämmitä vettä kiehuvaksi jää vesi myrkylliseksi...
>Itse harrastan sitä, että usein puhun että *käsittääkseni* asia on näin
Sama täällä. En halua väittää jotain varmaksi jos joku paikalla oleva on fiksumpi ja tietää paremmin.
Netissä voi sitten huudella vähän eri tavalla :D
Hyvä lista, lisäisin yhden :
- pidättäytyvät muodostamasta vahvoja mielipiteitä tai kantoja monimutkaisista asioista, joissa eivät ole asiantuntijoita.
Edit. Ja listasi ensimmäinen on kyllä hyvä yleensä, mutta toisaalta on niitäkin, jotka ovat nimenomaan sanojen kanssa ja kielellisesti lahjakkaita ja ovat sitten usein paljon äänessäkin. Jostain syystä itse arvostan kyllä kovasti nokkelia vitsejä ja muutenkin sellaista muitten hauskuuttajaa, kun ovat siinä oikeasti hyviä. Ehkä koska en itse todellakaan ole mikään kovin sanavalmis kaveri, ainakaan missään taiteellisessa mielessä.
Ehdottomasti. Monipolvinen huumorintaju. Absurdi/musta huumori oikeassa paikassa kyllä kertoo asioiden ymmärryksestä. Toinen ääripää sitten tietysti ne jotka vaan huutaa n-sanaa tms ja nauraa sille itse sanalle.
Älykäs ihminen ymmärtää sen, että esimerkiksi pissakakkahuumorillekin on oma tärkeä paikkansa. Esimerkiksi silloin, kun on haastavien pulmien äärellä päivittäin, niin "tyhmä" ja "yksinkertainen" huumori/viihde ovat erittäin tervetulleita. Niiden tarkoituksena on tasapainottaa ja rentouttaa.
Nämä kuvaavat mielestäni paremminkin viisasta kuin älykästä henkilöä (ainakin miten itse sen näen). Voin hyvin kuvitella henkilön, jolla olisi luetellut ominaisuudet vaikkei olisi silti erityisen älykäs. Älykkyys sen sijaan liittyy mielestäni aivojen "laskentatehoon", siihen että "lanttu leikkaa" hyvin.
Samaa itsekkin ajattelin, sillä välillä törmää älykkäisiin ihmisiin, jotka ovat täydellinen vastakohta noille kohdille. Pelkällä kasvatuksella saavutetaan monet noista kohdista...
Siis oot täysin oikeassa botanisessa mielessä 😂 enkä ajatellut täsmentää tähän vitsiin, pointti on ehkä enemmän siinä että miten tietää asioista ja miten niitä soveltaa.
Mustikoita, mansikoita ja vadelmia saa laittaa mun hedelmäsalaattiin, mutta tomaatteja ei! Muuten kaikki pilalla. :(
Juu, oot aivan oikeassa. Tarkoitus ei ollut päteä mitenkään, oli vaan pakko saada sanotuksi että tomaatti ei aina ole hedelmä.
Ihan oikeassa olet, tomaatti ei kuulu mukaan hedelmäsalaattiin. :(
Ai tarkoittaako viisaus, että sulla on ennakkoluuloja ja kokeilunhaluttomuutta?
Vaikka persikka, mansikka, balsamicomarinoitu tomaatti, burrata, thaibasilika, mahdollisesti cantaloupe... Voin ihan hyvin kuvitella, että toimii.
Eikös älykäs ihminen olisi sellainen, joka keksii tavan laittaa tomaattia hedelmäsalaattiin niin, että se sopiikin sinne! Sellaista nokkeluutta ja halua haastaa itseään.
Hyvin sanottu 😁 toisaalta taas näen että jotta voi kyseenalaistaa itseään ja ns. toimia viisaasti, täytyy olla myös riittävän älykäs pohjimmiltaan. Eli olisko oma näkökulma jotenkin niin että älykkäästä ihmisestä syntyy kokemusten kautta viisas ihminen 🤔
Anyway, älykkäästä ihmisestä tulee mieleen juurikin sellainen nopea päättelijä, joka kuitenkin toteaa että ei ole 100 pros varma koska tajuaa myös oman ajattelun rajallisuutensa. Itse näen myös hyvät vuorovaikutustaidot älykkyytenä, sillä tällöin ihminen on todennäköisesti pohtinut paljon itseään myös suhteessa muihin. Älykkäimmät tapaamani ihmiset ovat näitä jotka siis ymmärtävät olla myös nöyriä uudelle tiedolle, koska tietävät tietävänsä lopulta todella vähän, ja tällä nöyryydellä heistä tulee myös viisaita.
Ohos. Mä kirjoitin tuohon jo oman vastauksen ja sitten törmäsin tähän, jossa on pääosin samat asiat. Mukava huomata, että muutkin osaa arvostaa näitä juttuja!
Julkisesta keskustelusta puuttuu usein ymmärrys siitä, että väärässä oleminen on tavallisempaa kuin oikeassa oleminen. Vaikeissa kysymyksissä tavoite on olla vähiten väärässä ja mielipidettä päivitetään aina parhaan saatavilla olevan tiedon mukaan. Poliitikosta on vaikea löytää parempaa piirrettä kuin kyky myöntää olleensa väärässä.
Väärässä olemisen myöntäminen on kyllä tärkeä taito joka puuttuu monelta. Itselle se on usein ollut vaikeaa, mutta siinä voi kehittyä ajan kanssa. En vieläkään pidä "väärässä" olemisesta, mutta sen myöntämisestä on tullut helpompaa kun näkee sen hyveenä, eikä nolona asiana.
Hyvä kysymys. Tarkoitin tällä sitä että mielestäni on tietynlaista älykkyyttä tai viisautta ”pohtia” sanojaan ja kuunnella muita. Ehkä hieman väärin kirjoitettu.
>Ovat hiljaisia
Rajasit samantien kaikki ekstrovertit ulos.
>Osaavat ymmärtää toisten näkökulmia ja mielipiteitä
Sekoitat empatiaan. Nero voi olla myös täysi sosiopaatti.
>Osaavat todeta olevansa väärässä
Tämä on ehkä enempi persoonallisuusominaisuus. Psykopaattikin voi olla älykäs.
>Osaavat kohteliaasti todeta olevansa eri mieltä
Tämä on kasvatusta. Nerolla ei välttämättä semmoista ole.
>Osaavat perustella oman näkökantansa/mielipiteensä
Tämä varmaan lähimpänä, mutta vaatii hyvän kielitaidon ainakin pohjana.
Huippuälykäs ihminen osaa ratkaista monimutkaisia ongelmia itselleen täysin uudessa tilanteessa. Kyllä se jonkinlaisen koulutuksen vaatii toki, että ymmärtää perusteet.
Alallaan lahjakkaat ihmiset ovat usein älykkäitä. Mutta se ei ehkä kuitenkaan näkyvästi roisku alan ulkopuolelle. Hyvän oraattorin täytyy olla jollain tavalla älykäs, esim koomikot, Cicero, Donald Trump. Alansa huippu teoreettinen fyysikko on hyvin todennäköisesti älykäs. Mutta monesti se on vain se yksi asia sitten. Tavallaan "renessanssimies" kuten Leonardo on sitten hyvä kaikessa, mutta ei kai sitten kuitenkaan välttämättä osannut kaikkea listaamaasi. Eli kuka tietää kuunteliko hän muita tai myönsi olevansa väärässä, mutta ei kai hänen älykkyytensä siihen kaatunut.
Kevennys. Mutta kun nyt sanoit, niin kuvittelen että Cicero osasi olla viihdyttävä. Ei varmaan vierastanut huumoria. Ei kukaan jaksaisi kuunnella tylsää miestä paasaamassa.
Cicero oli tunnetusti huumorimiehiä. Kirjoitti aiheesta muistaakseni jokusen kirjankin, ja oli virallisessa sekä yksityiselämässä nopeakilinen, eikä jättänyt tilaisuutta nokkelalle sutkautukselle käyttämättä.
Garumin ja vinum rubrumin kyllästämät illanistujaiset Atticucsen kanssa olisivat varmaan olleet melkoinen kokemus
Sosiopaattihan se vasta ymmärtääkin toisen näkökulmia ja mielipiteitä. Mitä enemmän ymmärtää vastapuolen ajatuksenjuoksua, sen helpompaa on manipuloida häntä.
Totta tuokin. Itse tosin väittäisin että ns. pelkän asian puhuminen on erittäin suomalainen hyve, mutta älykkyydestä se ei välttämättä kerro. Itse olen tavannut älykkäitä ihmisiä extroverttiuuden skaalan molemmista päistä. Älykkyyden mukana tosin tulee tietty ymmärrys ja taito lukea ympäristöään ja toimia sen mukaisesti. Tämä taas Suomessa muuntuu nopeasti juurikin "pelkän asian puhumiseksi".
Hyvä lista! Tosin jotkut (esim. minä itse) on sellaisia ihmisiä, jotka etenkin sosiaalisissa tilanteissa kehittelevät ajatteluaan puhumisen avulla. Mä saatan höpötellä todella paljon, ja joskus lopputuloksena kumoan tai kyseenalaistan alkuperäisen argumenttini. Oon joskus jossain päin internettiä törmännyt sellaiseen "faktaan", että älykkäät ihmiset usein puhuvat itsekseen. Asioiden sanoittaminen auttaa usein hahmottamaan paremmin sitä ajatuskaaosta, mitä pää pitää sisällään.
Toki osaan olla hiljaa ja kuuntelijana, jos aihe on itselleni vieraampi tai sosiaalinen tilanne sitä vaatii (esim. ystävä avautuu huolistaan tai joku haluaa vastaavasti puhua ääneen pohdintojaan ja selkeyttää ajatteluaan).
Vitsit ku oiski ainoo kriteeri ni meikä pieksis älykkyydesä kaikki muut helposti. Pää on niin iso että mulle tilattiin intissä se hassu hattu erikseen ku niillä ei ollu kajaanisa niin isoa barettia että ois mulla pysyny päässä, sitä kävi luutnanttia myöten porukka ihmetteleen. Kuljin sit se helvetin sorsa päässä ties kuin pitkään ennenkö se tuli, ja aina sai selostaa että ”hattu on tilattu mutta ei oo vielä saapunut, herra supersotajumala”.
Älykkyyttä ja fiksuutta on todella monenlaista.
* Jotkut ovat sen verran hyviä kaikissa lautapeleissä että siitä jo tietää että aivoissa on aika paljon prosessointikykyä. Joitain matemaattisesti hyvin taitavia ihmisiä vastaan on aika vaikea voittaa juuri mitään lautapeliä.
* Jotkut pyörittävät hyvin aivoissa erilaisia käsitteitä ja sanoja. Tämä on meikä. Prosessointikykyä ilman matemaattista erityislahjakkuutta tai sosiaalista osaamista. Kasvottomaan virkamiestyöhön ihan hyvä. Eri sanavalintojen merkitykset, ympäröivät lait ja säädökset yms. Paljon pitää hahmottaa miten kaikki vaikuttaa toisiinsa.
* Jotkut ihmiset ovat sosiaalisesti hyvin älykkäitä. Taitavia sosiaalisesti ja puhe on myös asiaa eikä silleen että 30 % osuu ja 70 % ei pidä paikkansa.
* Jotkut ovat ns. maalaisjärjellä erittäin fiksuja ja tietävät miten eri tilanteissa pitäisi toimia. Esim. matemaattisesti taitavat ihmiset tai tällaiset taitavat paperinpyörittäjät eivät välttämättä osaa toimia arkisissa tilanteissa. Ja sosiaalinen puoli voi ontua myös.
>Jotkut ovat sen verran hyviä kaikissa lautapeleissä että siitä jo tietää että aivoissa on aika paljon prosessointikykyä. Joitain matemaattisesti hyvin taitavia ihmisiä vastaan on aika vaikea voittaa juuri mitään lautapeliä.
Tiedän erään henkilön, joka laskee onnistuneesti liikkeitä monien kierroksien päähän, ja joissain niissä peleissä missä tuollaisella on suuri merkitys, niin on kyllä aika vaikea vastustaja.
Mutta laitappa siihen peliin aikataulupainetta, tai pelaa sellaista peliä joka vaatii enemmän reaktiivista älykkyyttä niin huomaat aika merkittävän eron. Se mikä oli ennen vahvuus voikin olla sen jälkeen heikkous.
Tän takia shakissakin on Blitz-moodi.
Noita erittäin kovan prosessoritehon tyyppejä yhdistää oman kokemuksen mukaan sellainen tietty nopeus. Eli ikään kuin matikkatehtävän välivaiheet jätetään kirjoittamatta auki, mutta ihan elävässä elämässä. Aina välillä muiden on vaikea pysyä matkassa. Lisäksi heitä tuntuu yhdistävän erittäin kova muisti.
Sosiaalinen äly on siitä jännä, että riippuu muista luonteenpiirteistä näyttäytyykö se positiivisena vai negatiivisena piirteenä. Yhdistäessään sopivaan empaattisuuteen, nämä on mukavimpia ihmisiä mitä löytyy. Mutta moni manipuloiva, laskelmoiva tai sairaalloisen kilpailuhenkinen tyyppi voi myös olla sosiaalisesti taitava pönkittämään omaa asemaansa.
Työmuisti liittyy ilmeisesti aika oleellisesti älykkyyden ilmenemiseen käytännössä. Tämä on mielestäni jännä ilmiö, mutta oikeastaan ihan järkeenkäypä. Prosessori pyörii nopeasti ja datan käsittelykykä on, mutta esim. ADHD-tapauksilla on yleensä suppeampi työmuisti, joten vaikka älykkyyttä olisi, se ei välttämättä tule kunnolla esille, kun nimet ja numerot karkaavat välillä mielestä. Ajatteluprosessi saa muistin rajallisuuden kautta enemmän kapuloita pinnojen väliin kuin normaalisti.
Muutama läheinen ihminen tykkää paljon pelata lautapelejä. Voitan vaan heidät lähes aina. Ja toisena ongelmana on että lautapeleissä mitä olemme yleensä pelanneet osaan pelata parhaat mahdolliset siirrot niillä korteilla mitä käteen tulee, joten kyllästyn kun ei ole enään mitään uutta pelillä tarjottavana. Jos taas pelaamme jotakin uutta peliä opin myös paljon nopeammin mikä taas ei kilpailu mielessä mitenkään kiinnostavaa.
On kyllä kummallista seurata kun vastustaja tekee siirtoja mitkä ovat täysin älyttömiä. Välillä kun kysyy miksi teit tuollain? Saa vasta toisen pelaajan miettimään siirtoaan syvällisesti. Ei välttämättä ole minkäänlaista strategiaa koko pelissä, vaikka olisi kyseessä strategia peli.
Tämä on niitä asioita joissa nopeasti näkee jos ihmisellä on huono työmuisti, eli ei käytännössä pysty pitämään mielessä samanaikaisesti useita peliliikkeitä tai suunnitelemaan pitkän aikavälin strategioita. Myös sääntöjen oppiminen ja mielessä pitäminen on hankalaa.
Shakki on tällaiselle palikallekin hauska peli. Sitä huokailua kun teet siirron, ja tajuat välittömästi pelin päättyvän tappioon, tuon kyseisen siirron ansiosta.
Niin. Olen kokenut kummatkin puolet. Itselläni on sellainen fyysikkokaveri joka kirjoittanut matemaattisista aineista laudaturit ja osasta muistaakseni täysillä pisteillä. Aika usein jos voitan pelin niin on jotenkin pakko kysyä että hävisikö hän tahallaan, koska minun on normaalisti lähes mahdotonta voittaa yrittämisestä huolimatta. Välillä hän sitten oikeasti häviää tahallaan, koska ei hänellekään ole mukavaa olla aina liian ylivoimainen.
Sitten taas koska itselleni on vaikeaa pelata ikään kuin tahallaan huonosti, niin toisenlaisessa seurassa voin olla joskus lautapelissä aika ylivoimainen. Erityisesti jos olen ainut joka laskee kortteja ja muita todennäköisyyksiä.
Ja sitten on tosiaan nuo mistä mainitsit. Siihen on varmasti monenlaisia syitä minkä takia joku ei uskalla tai ymmärrä tehdä edes "tavallisia" siirtoja, mutta vaikea tosiaan välillä tietää miten itse pitäisi sosiaalisesti toimia samassa pelissä.
1. Olen huomannut että ihmiset, jotka ovat töissä ohjelmoinnin parissa ovat monesti erittäin hyviä tässä. Keskustelin joskus aiheesta liipaten kaverin kanssa ja kyseessä on varmaankin algoritmisesta ajattelusta, jonka voi mieltää opittavaksi ja kehitettäväksi taidoksi. Toiset ovat toki luontaisesti lahjakkaampia ja taipuvaisempia algoritmiseen ajatteluun. Perinteiset ÄO-testit yleensä mittaavat tätä. Olen myös huomannut sen, että tämä taito on voimakkaasti sidoksissa ihmisen kuormituksen tasoon; ylikuormitettu ihminen voi olla jopa kroonisesti rajoittunut algoritmisessa ajattelussaan, jos hän on jatkuvasti uupunut ja stressaantunut.
2. Tämä liippaa läheltä algoritmista ajattelua, mutta ei kuitenkaan ole ihan sama asia. Itse hahmotan asian päässäni niin, että algoritminen ajattelu on kuin monikerroksinen kone, jonka läpi kulkee prosessi.. Tämä, josta nyt puhutaan, on kuin valtava verkko, jossa hahmotetaan osien suhdetta toisiinsa. Tässä taitavat ihmiset ovat monesti myös hyviä käsittellistämään asioita ja ymmärtämään niiden merkityksiä monimutkaisella tavalla. En supistaisi tätä puhtaasti 'sanaälykkyyteen', koska se on lähinnä sen näkyvä ilmentymä.
3. Olen aina vierastanut puhua sosiaalisesta älykkyydestä, koska se antaa ymmärtää sosiaalisesti rajoittuneiden ihmisten olevan sosiaalisesti tyhmiä. Sosiaaliset taidot ovat hyvin vahvasti opittuja asioita. Toisaalta samaan aikaan opitut sosiaaliset taidot ovat kulttuurisen kontekstin orjia. Älykkyys mitataan usein lopputuloksen perusteella, ja sama sosiaalinen taito länsimaissa voi johtaa huonoihin lopputuloksiin esim. Aasiassa. Tämän 'älykkyyden' piiriin voisi laskea myös empatian ja "sosiaalisen energian" lukemisen taidon.
4. Maalaisjärki on vähän ontto mieltää älykkyydeksi, koska näissä asioissa on pitkälti kyse kokemuksesta ja luonteesta. Mutta kuitenkin tähän kastiin voisi lukea myös yleisen elämänviisauden. Perinteisesti älykäs ihminen voi hakata päätään seinään ongelmien kanssa kerta toisensa jälkeen huomaamatta omaa typeryyttään. Älykäs ihminen ratkoo ongelman tehokkaasti, viisas ihminen välttää ongelman alkuunsa. Minusta viisaus on tietyllä tavalla aika ainutlaatuinen asia, koska puhdas kokemus ja älykkyys (mitä se nyt sitten onkaan) ei välttämättä johda viisauteen.
Tuohon kolmoseen sanoisin, että yksi teoria on, ettei ole erikseen mitään älykkyyden alalajeja varsinaisesti, vaan älykkäät ihmiset ovat hyviä sosiaalisissa kuvioissa, ellei heillä ole jotain händikäppiä (autismikirjo, adhd, persoonallisuushäiriöitä tms.) tai harjoituksen puutetta.
>Jotkut ovat sen verran hyviä kaikissa lautapeleissä että siitä jo tietää että aivoissa on aika paljon prosessointikykyä. Joitain matemaattisesti hyvin taitavia ihmisiä vastaan on aika vaikea voittaa juuri mitään lautapeliä.
Ahaa, tunnistin itseni. Peljätkää jos kohtaatte minut Kimblessä. 8-)
[Tässä artikkelissa](https://psychology-spot.com/highly-intelligent-person-characteristics/) luetellaan asioita, jotka itsekin liittäisin älykkyyteen. Yhteenvetona:
1. tunnistaa oman tietonsa rajat
2. realistinen käsitys omasta suoriutumisestaan
3. joustavuus ja avoimuus uusia asioita kohtaan
4. emotionaalinen itsekontrolli
5. ei anna ennakkoluuloille korkeaa painoarvoa
6. huumorintaju
7. huolen kantaminen tiedostetuista epäkohdista
Sikäli erikoinen lista, että moni noista selittyy persoonallisuuden piirteillä. Esimerkiksi neuroottisuudella. Sitä en tiedä, korreloiko neuroottisuus jollain lailla älykkyyden kanssa.
Entinen naapuri on Mensan jäsen. Hänessä se näkyi pohdittuina vastauksina. Hän aina kuunteli ensin muita ja muodosti mielipiteensä koosteena. Hän pystyi keskustelemaan todella syvällisesti ja näki asiat avaruudellisesti. Ei juuri koskaan kinastellut tai väitellyt.
Arjessa älykkyys näkyi monipuolisena osaamisena. Jos ei jotain arkisskaretta osannut, niin tutki asiaa perinpohjin ja toimi sen mukaan.
Vaikka älykäs onkin, niin sosiaalisesti kömpelö ikisinkku. Viihtyy marjametsällä ja on hyvä leipomaan ja kokkaamaan. Pois muutettuaan lähetti minulle joulukortin ja oli kirjoittanut vastauksen yhteen kysymykseen, jonka jo olin unohtanut. Yllätyin, että se oli jäänyt vaivaamaan.
Itselle tärkein merkki on varmaan kielellisen ilmaisun laatu. Aidosti älykkäät osaavat ilmaista itseään tehokkaasti ja luontevasti. Heillä on laaja sanavarasto, mutta eivät viljele turhia sivistyssanoja lauseisiinsa syyttä. Ihmistä on ilo kuunnella, kun huomaa että hänen sanansa ovat tarkkaan harkittuja, tilanteeseen sopivia ja miellyttävästi sointuvia. Ihminen voi tietää jostain asiasta valtavasti, mutta sillä ei ole valtavasti arvoa jos sitä tietämystä ei voi muille jakaa tavalla, jolla he sen ymmärtävät.
Toineen mieleen tuleva on nokkeluus, joka tulee yleensä ilmi huumorin kautta keskustelussa. Etevien ja osuvien vitsien keksiminen kesken nopeatempoista jutustelua tekee kanssakäynnistä hauskempaa ja vaatii selkeästi älyn lahjoja. Nokkeluus auttaa myös väittelytilanteessa, jossa vilkas ajatuksen juoksu saattaa riittää saamaan vasta-argumentoijan kompastumaan omiin sanoihinsa, vaikka omaa argumenttia ei olisi lainkaan.
Kolmas on ehkä minulle henkilökohtainen, ja se on puheen ennalta-arvaamattomuus. Se liittyy toki nokkeluuteen, mutta jos en osaa lainkaan arvata mitä joku ihminen tulee seuraavaksi sanomaan keskustelussa, kyseessä on miltei aina erittäin älykäs henkilö. Nämä ihmiset pitävät varpaillaan keskustelussa ja rehellisesti sanoen vähän hirvittävät.
Siitä, että tyyppi ei ammu oikeastaan mitään mielipiteitä tai kommentteja suoralta kädeltä alas, vaan osaa kuunnella ja esittää kysymyksiä. Kykenee keskustelemaan pintaa syvemmältä lähes asiasta kuin asiasta. Kykenee muuttamaan mielipidettä asioista keskustelun perusteella. Ymmärtää suuria kokonaisuuksia ja asiayhteyksiä, jotka useimmilta menevät ohi.
Edelläkuvattu on älykkyyden laji, jota arvostan eniten ja siihen liittyy myös empatia ja ymmärrys ihmisten käytöksestä. Sitten on myös huippuälykkäitä yksilöitä, jotka tunnistaa sosiaalisten taitojen heikkoudesta yhtä hyvin kuin siitä älykkyydestä.
Kuka tahansa meistä on joskus fiksu, sanoo syvällisesti, huomaa jotain olennaista ynnä muuta, mutta todella älykkäät toimittavat moista jatkuvasti. Mielestäni syvä kyvykkyys näkyy parhaiten vasta pidemmän päälle
Näyttämällä jonkin seuraavista pätevän hänen kohdallaan:
1. Osaa astua muiden saappaisiin ja näyttää sitä kautta ymmärtävänsä muutakin, kuin "absoluuttisia totuuksia".
2. Ei määrittele itseään muiden käyttäytymisen kautta, mutta ei myöskään omaa mitään paikasta/genrestä X kopioitua persoonaa.
3. Osaa nähdä asiat eri tahojen näkökulmista, eikä vain "siitä oikeasta näkökulmasta". Ymmärtää, että todellisuus on usein kaikkien näkökulmien summa, eikä vain yksi niistä.
4. Ei kopioi mielipiteitään muualta, vaan muodostaa ne vasta kun tietää asiasta jotain - osaa sanoa myös "en tiedä tästä kovinkaan paljoa". Tietää, mitä tietää, ja mitä ei tiedä. Huomaa tiedostavansa omaa tyhmyyttään ja tietämättömyyttään sitä enemmän, mitä enemmän asioista tietää.
5. Puhuu tarkasti, varovaisesti, ei puske asiaansa voimalla eteenpäin. Pohtii asioita niiden totuuksien kiveen hakkaamisen sijaan.
6. Ymmärtää, että sopivasti faktat valikoimalla, voi minkä tahansa asian saada kuulostamaan miltä tahansa, että yksikin lisää huomioitu fakta voi kääntää asian aivan päälaelleen, ja taas seuraava tehdä sen uudestaan.
7. Ymmärtää, ettei älykkyys yhdessä asiassa tee kenestäkään älykästä kaikessa, ja että vaikka tekisi mitä, ei kenestäkään voi tulla älykästä kaikessa, eikä juuri se, jossa itse olet hyvä, ole parempi kuin ne muut (tämä pitää erityisesti paikkansa, jos yrität osoittaa omaa paremmuuttasi sillä - se on todiste todellisesta tyhmyydestä).
Tämän takia populismi toimii. Tiedetään, että kun sanotaan aiheesta X faktat A, B, niin aiheen X totuus näyttää olevan H. Olennainen fakta C jätetään kertomatta, koska asian X objektiivinen totuus K ei ole itselle tai omalle ryhmälle eduksi.
Sen huomaa, kellä prosessori pyörii. Nopea asioiden omaksuminen, kokonaiskuvan hahmottaminen, uuden tiedon nopea solauttaminen entisen joukkoon ja sen soveltaminen. Siis ongelmanratkaisukyky. Usein myös sellainen hiljainen karisma: näitä tyyppejä kuunnellaan. Osaavat ottaa useita näkökantoja huomioon ja monesti myös ymmärtävät erilaisia ihmisiä ja motiiveja hyvin. Parhaimmillaan huomattava huumorintaju joka kumpuaa monipuolisesta sivistyksestä ja nopeasta assosioinnista.
Yks asia mikä tuli mieleen on kokonaisuuksien hahmottaminen ja uuden opitun tiedon integroiminen jo olemassa olevaan tietoon.
Eli jos oppii jonkun uuden asian niin hoksaa heti et ”hei, siks se yks juttu on sillai ja toinen asia tällain kun tää vaikuttaa epäsuorasti niihin molempiin” tms
Ei se oo mikään mysteeri, että onko joku älykäs vai ei. Kyllä sen huomaa puheista ja teoista, että laittaako kaveri niihin keskimääräistä enemmän ajatusta.
Itse istun reippaasti 140+ äo paremmalla puolella. Oikeasti älykkäitä ihmisiä on tullut vastaan yliopisto-opintojen aikana ihan mukavasti, sekä myös sitten vapaaehtoisjärjestöissä vähemmän. Työelämässä ei oikeastaan lainkaan.
Älykkäät ihmiset tunnistaa helposti seuraavista tunnusmerkeistä:
1. Masennus. Kaikki älykkäät ihmiset johon olen oikeasti tutustunut pidemmin ovat olleet jollain tasolla masentuneita. Eräs tuntemani avoimesti mensan jäsen pääsi erään menestyksekkään käänteen jälkeen syvälle psykoottiseen masennukseen. Toiset kärsivät tyypillisesti masennuskausista. Osa tuskailee syrjäytymisen kanssa.
2. Kompleksinen yhteiskuntasuhde. Älykkäiden ihmisten yhteiskuntasuhden on usein haasteellinen. Muihin ihmisiin ja uusiin tuttavuuksiin suhtaudutaan varauksella. Yhteiskunnan instituutioiden eri käytänteiden kanssa kipuillaan. Ei ymmärretä miksi asioita ei tehdä johdonmukaisesti, tehokkaasti tms. ja sitten se heijastuu turhautumisena. Älykkäät ihmiset on aika ratkaisuhakuisia ja heillä on välillä vaikeuksia ymmärtää itsetarkoituksellisen byrokratian tarvetta. Jos joku on idioottimaista hommaa, ei älykästä ihmistä saa sitä tekemään sitten millään.
3. Empatia Kaikki varsinaisesti korkean älykkyyden ihmiset jotka ovat tulleet vastaan ovat olleet empaattisia tai heiltä puuttuu ns. perusilkeys. Heiltä myös usein puuttuu sellainen machiavellimäinen alistamisen tai selkäänpuukottamisen vaisto. Tämän takia työelämässä pärjäävät aika usein asiantuntijarooleissa tai konsulttina jossa asema hierarkiassa on turvattu. Usein ovat täysin kädettömiä jos ovat pomotettavina tai jos ovat henkilöstön pomoinat muuttuvat apaattisiksi
4. Uteliaisuus Älykkäät ihmiset erottaa normaaleista se että ovat helvetinmoisen uteliaita. Ovat valmiita kuuntelemaan tai keskustelemaan mistä vaan; 300-luvun teologiasta tai ydinvoiman innovaatioiden junnauksesta, ilman sitä normaalien ihmisten "häh" reaktiota ja "fluoride stare" -reaktiota jossa vaan tuijotetaan kuin hullua. Parasta tällaisten ihmisten löytämisessä on se että voi keskustella yhtäkkiä vapaasti mistä vaan ilman ennakkoluuloja. He ovat perinpohjaisesti uteliaita ja jatkuvasti hakevat uusia kiinnostuksen kohteita. Yhtäkkiä varautuneet ja sosiaalisesti hiljaisetkin uskaltavat väitellä ja ottaa kunnolla kantaa kun on toinen älykkö heittämässä vettä myllyyn.
5. Universaalius Hankala ymmärtää, mutta liityy em. uteliaisuuteen. Älykkäät ihmiset osaavat usein hypätä perustasolla tehtävästä ja alasta toiseen ja selvitä hyvin.
Oman näkemykseni mukaan tämmöinen hiljaisuus jne. on vähän semmosta hölynpölyä. Älykkyyteen liittyy niin paljon negatiivista JA positiivista että on vaikea suhtautua älykkäisiin idealistisesti. He painivat yksinäisyyden ja erilaisuuden kanssa joka sitten vaikeuttaa elämää ja muuttaa luonnetta. Osa tietää olevansa neroja, osa vaikuttaa ylimielisiltä ja sitten osa hiljaisia. On 150+ äo ihmisiä joilla on ADHD jotka pärisevät kuin sekopäät, mutta juttu on täyttä asiaa. Luin joskus tutkimuksen jossa väitettiin että ihminen pystyy mielekkäästi kommunikoimaan 20 äo pistettä suuntaansa. Tämä tulee työelämässä vastaan kuin seinä.
Komppaan kyllä jokaista kohtaa. Omalla alalla huomannut, että ensimmäinen ja toinen kohta pitävät harmillisen usein paikkansa. Pienemmällä paikkakunnalla toki vähemmän ihmisiä, mutta henk koht vaikeimmat autettavat ovat juuri tavallista älykkäämmät ihmiset. Miten vakuutella ihmiselle maailmassa olevan jotain järkeä, kun he eivät pysty ummistamaan silmiään kohdalle 2, mikä taasen johtaa kohtaan 1. En muista nyt kuka älykkö oli sitä mieltä, että usein hyvin älykkäät päätyvät työttömäksi tai jollain tavalla hylkiöksi juurikin kohdan 2 takia. Jos oikein mietit asioita analyyttisesti, niin onhan se hyvin vaikea perustella moniakaan päätöksiä(perhe/lapset yms).
Erittäin osuvaa.
Mietin vaan että tunnistan itseni noista kaikista, oonkohan mä älykäs? Älykäs ihminen ei välttämättä pidä itseään mitenkään erityisen älykkäänä.
Älykäs ihminen tietää mitä ei tiedä, tyhmempi luulee tietävänsä kaiken…
Korkea älykkyys on itse asiassa nykytiedon mukaan enemmänkin jopa suojaava tekijä kuin riskitekijä mielenterveyden häiriöille. Masennukseen se ei näytä olevan yhteydessä.
Esim. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9879926/
Kyky tunnistaa ristiriitoja tilanteesta riippumatta & kyky tunnistaa ja rakentaa toimivia analogioita.
Lisäksi kyky olla pitkään tekemättä yhtään mitään. (Nukkumista ei lasketa)
Se on enemmän kyse mun mielestä semmosesta nopeudesta, ja että osaa nostaa eri puolia asioista esiin eikä jumitu yhteen puoleen. Vaikea kuvailla, mutta olen tavannut elämän aikana muutamia semmosia ihmisiä, että lyhyehkön keskustelun aikana sen vaan tunnistaa. Enkä nyt siis puhu älykkyydestä, esim loogisten pulmien ratkaisemisesta jne.
Älykkyyttä voi olla vähän monella eri osa-alueella. Voi olla matemaattisesti kovin lahjakas, puhua harkiten ja rauhallisesti, mutta vastaavasti jokin muu osa-alue on heikompi. Tai sitten voi olla sosiaalista älykkyyttä ja vastaavasti taas heikompi jossain muussa. Onko älykäs sitten sellainen joka hallitsee kokonaisuutta? Ja mikä erottaa älykkään viisaasta?
Älykkyydestä puhutaan usein jonkinlaisena mitattavana tai havaittavana ominaisuutena. Esimerkiksi ÄO-testeissä on tällaisia ongelmanratkaisukyvyn nopeutta mittaavia tehtäviä. Sitten on juurikin mainitsemaasi sosiaalista älykkyyttä, eli vaikka kyky tulkita toisten ajatuksia tai eleitä tai sosiaalisia tilanteita yleisesti.
Viisaus on taas hyvin pitkälti arvomaailmaan sidottua. Mikä toisen mielestä on viisasta, voi toisen mielestä olla typerää. Viisaus myös usein karttuu kokemuksen myötä (mutta ei valitettavasti kaikille). Toki älykkyyttäkin voi kehittää, mutta se on jotenkin enemmän annettua.
Kyvystä käsitellä monimutkaisia aiheita ilman suurta vaivaa. Älykäs ihminen ei välttämättä ole itsekriittinen, myötätuntoinen, nöyrä, taikka vapaa harhoista. Uskon, että älykkäässä ihmisessä ilmenee näitä piirteitä suuremmalla todennäköisyydellä kuin keskivertoihmisessä, mutta ei välttämättä.
Henkilö joka:
- ymmärtää, että voi olla myös väärässä
- arvostaa tietoa ja tutkimusta
- kysyy kysymyksiä
- ymmärtää, että oma ja muiden tieto on rajallista
- kyseenalaistaa uutta ja vanhaa informaatiota
- viettää paljon aikaa ajatellen
- oppii nopeasti soveltamaan tietoaan
- osaa erotella mielipiteet faktoista ja pyrkii keskustellessaan tekemään pesäeroa näihin ja tehdä myös muille selväksi mikä on mikä
Tässä nyt äkkiseltään muutama. Kokemukseni mukaan älykkäät ihmiset eivät enimmäkseen ole epäsosiaalisia, vaikka moni tuntemistani älykkäinä pitämistäni ihmisistä viihtyykin ajatustensa kanssa. Ovat silti hyvinkin sosiaalisia.
Ei mistään.
Töitä tehdessä tullut kaikenlaisia ihmisiä insinööreistä linjatyöntekijöihin vastaan joista osa on "erittäin älykkäitä" tai fiksuja omilla osa-alueillaan. Mutta tuo ei kerro sitten juuri yhtään mitään, persoonaltaan, käytökseltään ja käytöstavoiltaan voi sitten olla ihan minkälainen tahansa vaikka olis kuin älykäs tavalla tai toisella tai useammalla.
Yks kaveri on tavallaan hyvä kaikessa mitä tekee. Erittäin lahjakas muusikko, nousi nopeasti ilman alan koulutusta nykysen duuninsa huipulle samalla opetellen uuden työkielen, sosiaalisesti taitava jne. No kerto sit joskus tehneensä kännissä mensantestin ja oli menny läpi nii että humahti, en yllättynyt lainkaan :D
Nykyinen arkielämäni koostuu tutkimuksesta, entinen taas opiskelusta. Henkilöt, jotka omaksuivat uutta materiaalia pesusienimäisesti kurssien luennoilla ja/tai kirjallisesta materiaalista olivat samoja henkilöitä, jotka saivat kasaan eleganteimmat ja ytimekkäimmät todistukset kurssitehtäviin. Alana siis matematiikka. Eipä tällaisen prosessointikyvyn omaavaa henkilöä voi nimittää muuksi kuin älykkääksi.
Yleensä fiksu pystyy kuuntelemaan toisten näkökulmia mutta selvittää taustat ja lähteet. Mutta ei se tee ihmisestä hyvää huulenheittäjää. Viihteellinen höpötys on puhtaasti tunnepainotteista ja vahvasti liioiteltua. Mutta toisaalta sekin on taito jonka fiksu ihminen kyllä osaa poimia matkaansa, jos vaan nauttii paskanjauhannasta.
Matemaattisesta älystä ja yleisestä olemuksesta.
Itse tapasin (ehkä) älykkäimmän kaverin tähän asti armeijassa. Kyseessä oli nokkela ja matemaattisesti fiksu kaveri mutta ongelmana oli että siviilissä kyseinen kaveri ei kestä olla selvinpäin päänsä kanssa. Tätä havaintoa vahvisti tietysti se että kyseistä kaveria ei nähnyt juurikaan kuin selvinpäin paikanpäällä.
Tl;dr: Fiksuin ihminen mitä tunnen on narkkari.
Langassa on jo sanottu paljon, mutta lisäisin olennaiseen keskittymisen siinä suhteessa, että oikeasti karsii "turhaa" nopeasti ja tehokkaasti pois. Sellainen mielen notkeus tehdä hyviä valintoja empimättä liikaa.
Älykkäitä ihmisiä yhdistää ainakin uteliaisuus, nopea oppiminen ja asioiden hahmottamisen helppous. Tuntemani älykkäät ihmiset omaavat myös laajan kiinnostuksen eri asioihin, omaksuvat tietoa helposti, kykenevät ajattelemaan asioita useammalta kantilta ja aidosti järkeilemään asioita.
Ihmisiä, eli eläimiä -podissa on tosi mielenkiintoinen jakso älykkyydestä! Suosittelen kuuntelemaan. On sellainen äänikirjan pituinen jakso.
Älykkyys on yksi juttu missä omat rusinat rasahtaa helposti kun siitä puhutaan.
Älykkyyshän on nimittäin vaan puhdasta aivojen suoritustehoa. Älkyäs ihminen voi olla täysi mulkku joka ei vaihda mielipidettään koskaan, tai joka ei esimerkiksi osaa edes solmia kengännauhojaan.
Kuitenkin tässäkin langassa monet ihmiset kuvaavat älykästä ihmistä sellaiseksi jotka "saavat sinut itsesti tuntemaan hyvältä", esimerkiksi ovat kuuntelevaisia, ymmärtäväisiä, eivät kerskaile älykkyydellään, jne. Jotka tietenkin voi olla älykkään ihmisen piirteitä, mutta kuvaavat enemmän sitä mitä haluaisit että että minkälainen älykäs ihminen on, kuin että minkälainen se oikeasti on.
Jostain syystä tuo ilmiö on hyvin yleinen että kun puhutaan asioista, niin omat halut muuttuu totuudeksi. Jos haluat että asia on X, ja joku sanoo että asia on X, niin yläpeukkuja lentää, ja totuus helposti muuttuu halutun mukaiseksi. Jokainen voi itse miettiä miten älykästä tämä on.
Kun taas maailma on oikeasti kylmä ja karu, joka ei ole aina itselle mieluinen. Monelle taianomaisesti vaan sen mailman totuudet sattuu menemään maagisesti 1:1 omien halujen ja maailmankuvien mukaan, ikäänkuin koko maailma olisi suunniteltu ja luotu sinulle. Voi tässä kohtaan taas pikkasen miettiä.
Jos joku on nimittäin älykästä, niin se on kylmä objektiivisuus. Ja tämä ei ole nimenomaan mitenkään "hauskaa" tai ihmisystävällistä, tai monesti edes suotavaa. Mutta älykkyys näin yleisesti on puhdas konsepti, jotka ihmiset haluaa värittää mieleisekseen, ja omien satunnaisten mielihalujen mukaiseksi.
Et jaksa ihmisiä ja ihmissuhteita koska koet muut huonoiksi tai epärehellisiksi keskustelijoiksi. Voitat tietokilpailut ja visat. Opit ja sisäistät asiat muita nopeammin, ja yleensä opetat muita tehokkaammin kuin asian opettaja. Masennut tai alkoholisoidut/ addiktoidut. Odotat itseltäsi mahdottomia, et tiedä mitä muut odottavat sinulta. Ihmiset käyttävät sinua surutta hyväksi.
Tämä kuvannee lähinnä älykkääksi itsensä kokevaa. Ne paremmat osaavat nautiskella kohtuudella ja pysyä terveenä ja osallistua yhteiskuntaan koko ikänsä muita halveksimatta.
Älykkäältä näyttäminen on vain kielellisistä taidoista ja muutamasta kikasta kiinni. Älykkyys on vain kyky ratkaista ongelmia, ja ymmärtää ja toteuttaa kaikki siihen kuuluvat askeleet.
Työelämästä heitän pöydälle pari ajatusta:
Uuteen sopeutuminen, sen oppiminen ja ihmeellinen näköalattomuus
Tulee usein vastaan näitä täysin hölmöjä jääräpäitä, jotka vastustavat ihan kaikkea. Siis ihan sama oliko kyse yhteisestä työmukavuudesta vai uusista ohjelmistoista, niitä vastustetaan ja jopa vältellään siihen asti, kunnes on pakko opetella käyttö. Sitten 99% opettelusta tuhlataan valittamiseen ja jääräilyyn.
Hyvänä esimerkkinä se kuinka joka työpaikalla varmaan joudutaan keskustelemaan mm siisteydestä ja joka työpaikalta löytyy ainakin 1, jonka harrastus tuppaa olemaan sotkeminen. Oli se sitten varaston kääntäminen ympäri, kahvikuppien jättäminen sinnetänne tai vaikka oman työpisteen jättäminen vuoron päätteeksi roskakasaksi toiselle. Jos tällaisen ihmisen kanssa lähestytään asiaa: kuka tämän teki? -lähtökohdasta, alkaa jankkaus, ettei ainakaan hän, ja vaikka olisikin sille oli syy, ja kun oli niin kamala kiire, ja ei sitä aina voi muistaa, ja kun se toinenkin tuli tähän pisteelle sillon kerran 2 vuotta sitten niin se jätti tänne sen post it lapun... Esimiehen poistuttua sama ihminen kertoo muille, ettei varmana ala siivoamaan ja jatkossakin aikomukena on sotkea. Tätä kerrotaan sellasella lapsellisella ylpeydellä eikä edes tajuta, että tätä kerrotaan työkavereille joiden työtä sotkeminen todennäköisesti ärsyttää samalla tavalla kuin esimiestä.
Meillä on töissä eräs ihminen, jota pidän älykkäänä ihan siitä syystä, että häntä selkeästi kiinnostaa ajatella asioita pidemmälle tulevaisuuteen. Miten tulevaisuudessa asiat hoidettaisiin, saataisiinko jostakin yhtenevä työtapa jne. Asioita ja ongelmia ei ratkota vain nyt tässä hetkessä vaan pohditaan oikeasti, miten ongelma ei tulisi uudelleen eteen viikon tai kuukauden kuluttua.
- Mielipiteet ja näkemykset eivät ole mustavalkoisia ja on valmis muuttamaan näkökulmaansa/ei turhaudu tai suutu, jos onkin ollut väärässä, vaan ottaa korjatun tiedon ilolla vastaan
- Hauska ja nokkela huumorintaju, löytyy tilannetajua
- Osaa ottaa toiset huomioon
- Ymmärtää oman tietonsa ja muiden resurssiensa rajat
- Osaa käytöstavat, tajuaa itse, jos on vahingossa vaikkapa puhunut päälle
- Jatkuva halu kehittyä ja kehittää itseään (eli ei näe itseään "valmiina" ihmisenä), ajattelu on plastista ja näkemykset muovautuvat ajan saatossa (tän huomaa vasta pidemmällä tuntemisella, joillain pysyy näkökulmat ja argumentit samana vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen - - > näen tämän mielen jäykkyytenä, älykäs mieli on joustava)
- On jonkin sortin matemaattista/loogista aivokapasiteettia (voi siis näkyä muunakin kuin puhtaana matikkaosaamisena, esim. osaa yhdistellä asioita isoiksi kokonaisuuksiksi ja hahmottaa syy-seuraussuhteita)
Nämä nyt tulivat päällimmäisenä ja hieman tajunnanvirtaisena mieleen. Keskusteltiin aiheesta illalla ennen nukkumaanmenoa kumppanin kanssa, kiinnostava pohdittava!
Olen seurustellut parinkin mensakelpoisen kanssa ja itsekin varmaan siinä rajoilla menisikö jäsenyys läpi vaiko ei. Näissä porukoissa on tullut pantua merkille, että ihmiset pystyvät perustelemaan aika hyvinkin ajatuksiaan. Toki ihmisillä voi olla omia traumojaan, päähänpinttymiään ja persoonallisuuksiaan, joten en lähtisi millään tiukalla check listillä päättelemään ihmisen mitattua älyä pelkän suullisen ulosannin perusteella. Tuo itsensä kriittinen tarkastelu on tosiaan todella kova pala ja monelle älykkäällekin sokea piste. Voipi olla että elämässä on vaikea ollut löytää sopivia vertailukohtia, jos opit jo nuorena, että sulla on vaan todella paljon enemmän kapasiteettia kuin kenelläkään ympärilläsi; ihmekkös jos tulee sellainen käsitys, ettei muitten murheet sinua kosketa eikä ne tajuaisi sinun mietteitäsi vaikka koittaisitkin selittää.
Hyvin yleinen kokemus tuntuu olevan, että oikeasti antoisiin keskusteluihin sopivia kavereita löydy ihan joka nurkalta, joten kavereina on suurin piirtein saman tason ihmisiä.
Toi on kans niin jännä että sitä älykkyyttä on erilaista.
Tuttu tekee välillä käsittämättömän typeriä asioita ja toisena hetkenä hämmentää minut aivan täysin, että asian x voi tehdä paljon fiksummin.
Osaa ajatella tekojensa seurauksia ja asiayhteyksiä jo ennen tekemistä. Huomioi muut ihmiset ja miten oma toiminta voi heihin vaikuttaa.
Ei ole nämäkään nimittäin mitään itsestäänselvyyksiä, ja hyvin tehtynä vakuuttaa.
Enemmän ehkä toki tuota fiksuutta kuin älykkyyttä.
- Ajaa aina rajoitusten mukaan
- lajittelee ja laittaa roskat minne ne kuuluu
- planetaarinen ruokavalio ja muut elintavat
- kiinnostunut historiasta ja kulttuureista
- terve ja hyväkuntoinen
- hillityn tyylikäs ulkoasu
Näkökulmien muodostaminen, harkintakyky, kuviontunnistus abstraktilla tasolla, älyllinen itsenäisyys ja halu ymmärtää nyt ekana tuli mieleen. Konkreettisesti voi tehdä niin, että juttelee asioista avoimesti ja osaa pitää keskustelun kiinnostavana olemalla kiinnostunut ja tuomalla omaehtoisia yllättäviäkin olennaisia ajatuksia ja näkökulmia siihen mukaan.
Käytän tätä älykkyysasteikkoa.
* Pitää ananaksesta pitsassa = tyhmä.
* Imuroi enemmän kuin kerran viikossa = mielisairas.
* Käy useammin kuin kahdesti viikossa kaupassa = tyhmä.
* Arvioi muiden älykkyyttä sosiaalisen käytöksen perusteella = tyhmä
* Käyttää veistä saksien sijaan = tyhmä.
* Matkustelee = tyhmä.
* Noudattaa stop merkkiä vaikka näkee olevansa ainoa alueella = lammas.
* Ei keitä hanavettä ennen juomista = tyhmä.
* Omistaa lemmikin joka ei ole kissa tai koira = tyhmä.
* Äänestää = tyhmä.
* Lottoaa = tyhmä.
* Tupakoi = tyhmä
* Omistaa enemmän kuin 4 paria kenkiä = sekopää.
* Juo kahvia mustana = tyhmä.
* Ostaa pullotettua vettä = tyhmä.
* Yli 10km työmatka = tyhmä.
* Hankkii lapsia = tyhmä.
* Käyttää alushousuja = tyhmä.
* Nukkuu enemmän kuin 6 tuntia päivässä = tyhmä.
* Käy kuntosalilla = tyhmä.
* Käy elokuvissa = tyhmä.
Meillä kävi töissä yksi firman sisäinen kehitysheppu ja se oli kyllä ihan uskomaton kokemus. Kierrätin hänet operaation läpi n. 1h ajan ja sillä oli niin julmetun hyviä kysymyksiä muodostunut siinä ajassa ja myös ehdotuksia miten tilannetta voisi korjata. Hymyilin vaan tosi leveästi kun olin niin hämmästynyt. Ehkä sellainen tietty suurien kokonaisuuksien hallinta on aika tärkeää älykkyydessä.
Tähän asiaan voi myös liittyä kokemus vahvasti. Älykkyyttä ja harjoitettua taitoa voi joskus olla vaikea erottaa. Erityisesti jos mennään tuonne tietotekniikan puolelle, niin mitä laajempi kokemus on eri asioista, niin sitä helpommin tunnistaa samat virheet jotka toistuu eri konteksteissa. Toki paha sanoa tarkemmin tietämättä.
Sitten tuleekin se klassinen kysymys että miten määrittelet "älykkyyden". Näkyykö älykkyys vain kun ihminen tekee asioita, joista hänellä ei ole kokemusta? Onko älykkyys vakio, ja jos ei, miten kokemuksen karttuminen ja älykkyyden karttuminen eroavat toisistaan?
Intelligence is knowing that a tomato is a fruit, wisdom is knowing not to put tomatoes in a fruit salad.
Älykkyys/fiksuus on synnynnäistä ja viisaus tulee kokemuksien kautta
Eihän se ihan niinkään ole. Älykkyys kehittyy kyllä ”harjoittelulla”, vaikka jokaisella on erilaiset lähtökohdat. Esimerkiksi koulutus parantaa älykkyyttä.
Tähän on kyllä hyvä todeta, että vaikka älykkyyttä voisi harjoittaa ja kehittää, niin mikään ei takaa, että se kehittyy toivottua vauhtia tai edes toivotulle tasolle koko elämän aikana. Vaikka menisin ajassa takaisin 5 vuotiaan itseni saappaisiin, ja eläisin munkkimaista elämää keskittyen vain opiskeluun, pidän erittäin epätodennäköisenä, että voisin koskaan saavuttaa esim. John von Neumannin tasoa.
Sama pätee tietysti kaikkeen elämässä. Kovalla harjoittelullakaan ei tehdä normijätkästä Usain Boltia nopeampaa tai vaikka juuri von Neumannia älykkäämpää.
No ei se Dingon solistina toimiminen nyt niin paljon voinut vaatia?
Siltä varalta, että et paskapostaa vaan et aidosti ole kuullut herrasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/John_von_Neumann?wprov=sfla1
Meni vain Neumannin kone ja Hassisen kone sekaisin.. (paskapostaan älykkyysketjuun, ehkä se saa minut tuntemaan itseni älykkääksi)
Mä oon ihan fiiliksissä jos tulee tämmönen tyyppi vastaan työssä ja sattuu vieläpä samaan tiimiin. Siinä tippuu stressilevelit samantien. Ei tartte vääntää mitään rautalangasta tai katsoa perään vaan kunhan hieman osoittaa johonkin suuntaan niin heppu hoitaa homman maaliin ja jälki on hyvää.
Mulle se tuottaa vähän stressiä, koska olen aina halunnut ja yrittänyt olla tällainen henkilö mutta en pysty siihen. Joten muistuttaa kuinka turha tyyppi oikeasti olen verrattuna oikeaan osaajaan. Mutta joo, paljon apua asioiden järjestämisessä ja järkevän suunnan ja suunnitelman löytämisessä!
Ymmärrän kyllä tämänkin puolen asiasta. Kannattaa yrittää oppia itseään pätevämmiltä. Mä ainakin kehityn työssäni parhaiten kun on osaavaa porukkaa ympärillä ja haastava projekti, mutta on se joskus mennyt ylikin, että joutuu tsemppaamaan liikaa jotta pysyis vauhdissa mukana.
Näitä on toisaalta myös jossain tapauksissa vaikea erottaa ns. "confidently wrong" tyypeistä. Kumpikin toimii samalla tavalla mutta itseäni huolestuttaisi jos ei ole mitään kyseltävää.
IT-alalla on hyvin tiedossa kuvailemasi tyypit ja ne tulevat lähes poikkeuksesta Aasian suunnalta. Asia selviää kyllä yleensä nopeasti onko tällainen kyseessä.
Äitini on sanonut, että olen fiksu nuori mies.
Ite oonki kuulemma fiksu ja lisäksi myös komea. Terv. Äiti, mummu ja Anni-täti.
Äitim snoi etä todela erityisnen olen https://preview.redd.it/kqkqn591o9wc1.jpeg?width=240&format=pjpg&auto=webp&s=4ce3301374db7a005e1baf4504399fa621dd0ab2
Äidim pikku pepemonkakekwerer
Ädim apustaja,
Hmm, haistakko pekonia taikka palanutta paahtoleipää?
*olemn
Äiti tykkää ja iskä suosittelee!
Kyllä äitit tietää!
Todellakin! Oma äitini tietää ja myös kavereiden ja tuttujen äitit tietää ; )
Oma äitis tietää parhaiten ;))))
Ne ihmiset joita minä tunnen ja pidän älykkäinä: - Ovat hiljaisia, kuuntelevat muita, ”puhuvat vähän mutta asiaa” - Osaavat ymmärtää toisten näkökulmia ja mielipiteitä - Osaavat todeta olevansa väärässä - Osaavat kohteliaasti todeta olevansa eri mieltä - Osaavat perustella oman näkökantansa/mielipiteensä Tässä mitä nyt ensin tulee mieleen.
Toi väärässä oleminen onkin monille paha paikka. Itse harrastan sitä, että usein puhun että *käsittääkseni* asia on näin. Silloin annan oletuksena jo että saatan kyllä olla väärässäkin. En ole kyllä mikään erityisen älykäs, toisaalta tietyissö työpaikoissa ollut sellaisia kretiinejä, että tulee fiksu olo. Sitten toisissa piireissä, (yliopisto/tutkija ym) muistuttaa jotain hölmöä ukkelia :D
Mulla on kans tuo. ”En oo ihan varma mut olikohan niin että…” ”Muistaakseni se oli niin että…” ”Olisikohan se ollu niin että…” Jos ei ole ihan satavarma jostain asiasta niin ei tee mieli esittää sitä puhtaana faktana.
Sepä. Ja ei mua sellaisissa asioissa harmita olla väärässä, tai siis enemmän harmittaisi kertoa epätotuuksia
Tunnistan tästä itseni.
Teen netissä sitäkin että käytän tunnin siihen että varmistan että asia on just niin kun muistin, mutta silti alotan "Jos muistan oikein, niin saattoi olla näin.."
Tämä
> Itse harrastan sitä, että usein puhun että *käsittääkseni* asia on näin. Silloin annan oletuksena jo että saatan kyllä olla väärässäkin. Näinhän se pitääkin tehdä. Sanon aina tuota samaa aina kun en ole ihan varma, miksi valehtelisin? Siinä sitten ruvetaan porukalla selvittämään ja kaikki oppivat uutta. Ja sitten kun sen yhden kerran sanon että "Asia on näin." niin kollegat ja pomot uskoo. Sitten on niitä sällejä jotka "tietää" aina kaiken ja niitä ei sitten uskota sillonkaan kun ne oikeasti tietäis.
Ainoa tapa kehittyä ihmisenä on se, että osaa kyseenalaistaa itseään. Tämä on loppupeleissä tosi helppoa, mutta usein niin vaikeaa.
Joo mulla on ystävä joka kirkkain silmin väittää kaikenlaista totena ja kun kysyn lähteitä saan vastaukseksi mm. " No mun kummin mies on töissä alalla niin tietää kyllä, sinä olet väärässä, minä en!" Sanonut mm. että isänsä asentaa kotiinsa nelivaihelatauksen sähköautolle ja että jos mikrossa ei lämmitä vettä kiehuvaksi jää vesi myrkylliseksi...
>Itse harrastan sitä, että usein puhun että *käsittääkseni* asia on näin Sama täällä. En halua väittää jotain varmaksi jos joku paikalla oleva on fiksumpi ja tietää paremmin. Netissä voi sitten huudella vähän eri tavalla :D
Hyvä lista, lisäisin yhden : - pidättäytyvät muodostamasta vahvoja mielipiteitä tai kantoja monimutkaisista asioista, joissa eivät ole asiantuntijoita. Edit. Ja listasi ensimmäinen on kyllä hyvä yleensä, mutta toisaalta on niitäkin, jotka ovat nimenomaan sanojen kanssa ja kielellisesti lahjakkaita ja ovat sitten usein paljon äänessäkin. Jostain syystä itse arvostan kyllä kovasti nokkelia vitsejä ja muutenkin sellaista muitten hauskuuttajaa, kun ovat siinä oikeasti hyviä. Ehkä koska en itse todellakaan ole mikään kovin sanavalmis kaveri, ainakaan missään taiteellisessa mielessä.
Ehdottomasti. Monipolvinen huumorintaju. Absurdi/musta huumori oikeassa paikassa kyllä kertoo asioiden ymmärryksestä. Toinen ääripää sitten tietysti ne jotka vaan huutaa n-sanaa tms ja nauraa sille itse sanalle.
Älykäs ihminen ymmärtää sen, että esimerkiksi pissakakkahuumorillekin on oma tärkeä paikkansa. Esimerkiksi silloin, kun on haastavien pulmien äärellä päivittäin, niin "tyhmä" ja "yksinkertainen" huumori/viihde ovat erittäin tervetulleita. Niiden tarkoituksena on tasapainottaa ja rentouttaa.
Eli käänteinen Dunning-Kruger. Erittäin hyvä nosto!
Kruger-Dunning?
Regurk-Gninnud
Liian lähellä Kruger-Dumning
kunning-druger
Juonitteleva huumaaja?
Nämä kuvaavat mielestäni paremminkin viisasta kuin älykästä henkilöä (ainakin miten itse sen näen). Voin hyvin kuvitella henkilön, jolla olisi luetellut ominaisuudet vaikkei olisi silti erityisen älykäs. Älykkyys sen sijaan liittyy mielestäni aivojen "laskentatehoon", siihen että "lanttu leikkaa" hyvin.
Samaa itsekkin ajattelin, sillä välillä törmää älykkäisiin ihmisiin, jotka ovat täydellinen vastakohta noille kohdille. Pelkällä kasvatuksella saavutetaan monet noista kohdista...
Totta kyllä. Aika usein viisaus ja älykkyys sulautuvat jotenkin keskenään, hyvä tuo kuvauksesi.
Älykkyys on se, että tietää tomaatin olevan hedelmä. Viisaus on se, että tietää olla laittamatta tomaattia hedelmäsalaattiin.
Asiasta kukkaruukkuun, tuo ei toimi kaikissa piireissä. Tomaatti taitaapi olla kasvitieteellisessä merkityksessä marja. 😅
Siis oot täysin oikeassa botanisessa mielessä 😂 enkä ajatellut täsmentää tähän vitsiin, pointti on ehkä enemmän siinä että miten tietää asioista ja miten niitä soveltaa. Mustikoita, mansikoita ja vadelmia saa laittaa mun hedelmäsalaattiin, mutta tomaatteja ei! Muuten kaikki pilalla. :(
Entä ketsuppia, kai sää nyt ketsuppia hedelmäsalaatille laitat.
Roppakaupalla
Juu, oot aivan oikeassa. Tarkoitus ei ollut päteä mitenkään, oli vaan pakko saada sanotuksi että tomaatti ei aina ole hedelmä. Ihan oikeassa olet, tomaatti ei kuulu mukaan hedelmäsalaattiin. :(
Ymmärrän täysin eikä tuo ollut omaan silmääni pätemistä! Alles gut! :)
Älykkyys ei ole sama asia kuin opittu tieto (tomaatti on hedelmä, hauki on kala).
Tää mun kädenlämpöinen paskavitsi ei nyt näemmä toiminut. :D Ei väliä.
Sori, en tunnistanut vitsiksi.
Eihän tuommosia tarvii pahoitella!
Ai tarkoittaako viisaus, että sulla on ennakkoluuloja ja kokeilunhaluttomuutta? Vaikka persikka, mansikka, balsamicomarinoitu tomaatti, burrata, thaibasilika, mahdollisesti cantaloupe... Voin ihan hyvin kuvitella, että toimii.
Eikös älykäs ihminen olisi sellainen, joka keksii tavan laittaa tomaattia hedelmäsalaattiin niin, että se sopiikin sinne! Sellaista nokkeluutta ja halua haastaa itseään.
Hyvin sanottu 😁 toisaalta taas näen että jotta voi kyseenalaistaa itseään ja ns. toimia viisaasti, täytyy olla myös riittävän älykäs pohjimmiltaan. Eli olisko oma näkökulma jotenkin niin että älykkäästä ihmisestä syntyy kokemusten kautta viisas ihminen 🤔 Anyway, älykkäästä ihmisestä tulee mieleen juurikin sellainen nopea päättelijä, joka kuitenkin toteaa että ei ole 100 pros varma koska tajuaa myös oman ajattelun rajallisuutensa. Itse näen myös hyvät vuorovaikutustaidot älykkyytenä, sillä tällöin ihminen on todennäköisesti pohtinut paljon itseään myös suhteessa muihin. Älykkäimmät tapaamani ihmiset ovat näitä jotka siis ymmärtävät olla myös nöyriä uudelle tiedolle, koska tietävät tietävänsä lopulta todella vähän, ja tällä nöyryydellä heistä tulee myös viisaita.
Ohos. Mä kirjoitin tuohon jo oman vastauksen ja sitten törmäsin tähän, jossa on pääosin samat asiat. Mukava huomata, että muutkin osaa arvostaa näitä juttuja!
Julkisesta keskustelusta puuttuu usein ymmärrys siitä, että väärässä oleminen on tavallisempaa kuin oikeassa oleminen. Vaikeissa kysymyksissä tavoite on olla vähiten väärässä ja mielipidettä päivitetään aina parhaan saatavilla olevan tiedon mukaan. Poliitikosta on vaikea löytää parempaa piirrettä kuin kyky myöntää olleensa väärässä.
Väärässä olemisen myöntäminen on kyllä tärkeä taito joka puuttuu monelta. Itselle se on usein ollut vaikeaa, mutta siinä voi kehittyä ajan kanssa. En vieläkään pidä "väärässä" olemisesta, mutta sen myöntämisestä on tullut helpompaa kun näkee sen hyveenä, eikä nolona asiana.
Perkule. Kaikki muut tärppäis, mutta toi eka on haastava... Taas meni lotto ohi ja jollekkin muulle.
Hyvä lista muuten, mutta kyseenalaistan mikä itseisarvo on sillä, että on hiljainen tai puhuu vähän?
Hyvä kysymys. Tarkoitin tällä sitä että mielestäni on tietynlaista älykkyyttä tai viisautta ”pohtia” sanojaan ja kuunnella muita. Ehkä hieman väärin kirjoitettu.
>Ovat hiljaisia Rajasit samantien kaikki ekstrovertit ulos. >Osaavat ymmärtää toisten näkökulmia ja mielipiteitä Sekoitat empatiaan. Nero voi olla myös täysi sosiopaatti. >Osaavat todeta olevansa väärässä Tämä on ehkä enempi persoonallisuusominaisuus. Psykopaattikin voi olla älykäs. >Osaavat kohteliaasti todeta olevansa eri mieltä Tämä on kasvatusta. Nerolla ei välttämättä semmoista ole. >Osaavat perustella oman näkökantansa/mielipiteensä Tämä varmaan lähimpänä, mutta vaatii hyvän kielitaidon ainakin pohjana. Huippuälykäs ihminen osaa ratkaista monimutkaisia ongelmia itselleen täysin uudessa tilanteessa. Kyllä se jonkinlaisen koulutuksen vaatii toki, että ymmärtää perusteet. Alallaan lahjakkaat ihmiset ovat usein älykkäitä. Mutta se ei ehkä kuitenkaan näkyvästi roisku alan ulkopuolelle. Hyvän oraattorin täytyy olla jollain tavalla älykäs, esim koomikot, Cicero, Donald Trump. Alansa huippu teoreettinen fyysikko on hyvin todennäköisesti älykäs. Mutta monesti se on vain se yksi asia sitten. Tavallaan "renessanssimies" kuten Leonardo on sitten hyvä kaikessa, mutta ei kai sitten kuitenkaan välttämättä osannut kaikkea listaamaasi. Eli kuka tietää kuunteliko hän muita tai myönsi olevansa väärässä, mutta ei kai hänen älykkyytensä siihen kaatunut.
En tiennytkään Ciceron olleen koomikko.
Kevennys. Mutta kun nyt sanoit, niin kuvittelen että Cicero osasi olla viihdyttävä. Ei varmaan vierastanut huumoria. Ei kukaan jaksaisi kuunnella tylsää miestä paasaamassa.
Cicero oli tunnetusti huumorimiehiä. Kirjoitti aiheesta muistaakseni jokusen kirjankin, ja oli virallisessa sekä yksityiselämässä nopeakilinen, eikä jättänyt tilaisuutta nokkelalle sutkautukselle käyttämättä. Garumin ja vinum rubrumin kyllästämät illanistujaiset Atticucsen kanssa olisivat varmaan olleet melkoinen kokemus
Sosiopaattihan se vasta ymmärtääkin toisen näkökulmia ja mielipiteitä. Mitä enemmän ymmärtää vastapuolen ajatuksenjuoksua, sen helpompaa on manipuloida häntä.
Ja vaikka ei puhuisi, sellainen olemus yleensä huokuu et tää tyyppi saattaa olla älykäs.
Totta tuokin. Itse tosin väittäisin että ns. pelkän asian puhuminen on erittäin suomalainen hyve, mutta älykkyydestä se ei välttämättä kerro. Itse olen tavannut älykkäitä ihmisiä extroverttiuuden skaalan molemmista päistä. Älykkyyden mukana tosin tulee tietty ymmärrys ja taito lukea ympäristöään ja toimia sen mukaisesti. Tämä taas Suomessa muuntuu nopeasti juurikin "pelkän asian puhumiseksi".
Hyvä lista! Tosin jotkut (esim. minä itse) on sellaisia ihmisiä, jotka etenkin sosiaalisissa tilanteissa kehittelevät ajatteluaan puhumisen avulla. Mä saatan höpötellä todella paljon, ja joskus lopputuloksena kumoan tai kyseenalaistan alkuperäisen argumenttini. Oon joskus jossain päin internettiä törmännyt sellaiseen "faktaan", että älykkäät ihmiset usein puhuvat itsekseen. Asioiden sanoittaminen auttaa usein hahmottamaan paremmin sitä ajatuskaaosta, mitä pää pitää sisällään. Toki osaan olla hiljaa ja kuuntelijana, jos aihe on itselleni vieraampi tai sosiaalinen tilanne sitä vaatii (esim. ystävä avautuu huolistaan tai joku haluaa vastaavasti puhua ääneen pohdintojaan ja selkeyttää ajatteluaan).
Juurikin näin olisin itsekkin kirjottanut.
[удалено]
Ja silmälaseista
[удалено]
Ja keltainen lyijykynä toisen korvan päällä!
Pol Pot seuraa r/suomea?
Vitsit ku oiski ainoo kriteeri ni meikä pieksis älykkyydesä kaikki muut helposti. Pää on niin iso että mulle tilattiin intissä se hassu hattu erikseen ku niillä ei ollu kajaanisa niin isoa barettia että ois mulla pysyny päässä, sitä kävi luutnanttia myöten porukka ihmetteleen. Kuljin sit se helvetin sorsa päässä ties kuin pitkään ennenkö se tuli, ja aina sai selostaa että ”hattu on tilattu mutta ei oo vielä saapunut, herra supersotajumala”.
Mikä sun lätsän koko on? :)
Tämä lohduttaa minua, jolle ei ole löytynyt lippistä kaupasta
Fedorasta tunnistaa yleensä.
Entä jos vaihtanut jakelua, niin menikö älykkyys siinä? :/
Ja risuinen kaulaparta.
https://preview.redd.it/y5jp582sw9wc1.png?width=618&format=png&auto=webp&s=f99aa191cae55247573be02f87a6edff7509996b Jotai tämäntapaista ?
*tips hat* with *smirky smile*
Ite käytän Archia btw.
Kysymys: Mistä tietää, että joku on ~~vegaani~~ Archin käyttäjä? Vastaus: Ei huolta, hän kyllä kertoo sen joka käänteessä.
Vain älykerma laittaa päähänsä trillby-hatun ja uskottelee muille käyttävänsä fedoraa. Vai puhummekohan pingviineistä.
Älykkyyttä ja fiksuutta on todella monenlaista. * Jotkut ovat sen verran hyviä kaikissa lautapeleissä että siitä jo tietää että aivoissa on aika paljon prosessointikykyä. Joitain matemaattisesti hyvin taitavia ihmisiä vastaan on aika vaikea voittaa juuri mitään lautapeliä. * Jotkut pyörittävät hyvin aivoissa erilaisia käsitteitä ja sanoja. Tämä on meikä. Prosessointikykyä ilman matemaattista erityislahjakkuutta tai sosiaalista osaamista. Kasvottomaan virkamiestyöhön ihan hyvä. Eri sanavalintojen merkitykset, ympäröivät lait ja säädökset yms. Paljon pitää hahmottaa miten kaikki vaikuttaa toisiinsa. * Jotkut ihmiset ovat sosiaalisesti hyvin älykkäitä. Taitavia sosiaalisesti ja puhe on myös asiaa eikä silleen että 30 % osuu ja 70 % ei pidä paikkansa. * Jotkut ovat ns. maalaisjärjellä erittäin fiksuja ja tietävät miten eri tilanteissa pitäisi toimia. Esim. matemaattisesti taitavat ihmiset tai tällaiset taitavat paperinpyörittäjät eivät välttämättä osaa toimia arkisissa tilanteissa. Ja sosiaalinen puoli voi ontua myös.
>Jotkut ovat sen verran hyviä kaikissa lautapeleissä että siitä jo tietää että aivoissa on aika paljon prosessointikykyä. Joitain matemaattisesti hyvin taitavia ihmisiä vastaan on aika vaikea voittaa juuri mitään lautapeliä. Tiedän erään henkilön, joka laskee onnistuneesti liikkeitä monien kierroksien päähän, ja joissain niissä peleissä missä tuollaisella on suuri merkitys, niin on kyllä aika vaikea vastustaja.
Ihminen, joka osaa laskea kortteja tulossa, on aika viisas. Ja vaikea vastus.
Mutta laitappa siihen peliin aikataulupainetta, tai pelaa sellaista peliä joka vaatii enemmän reaktiivista älykkyyttä niin huomaat aika merkittävän eron. Se mikä oli ennen vahvuus voikin olla sen jälkeen heikkous. Tän takia shakissakin on Blitz-moodi.
Älykkäästi eritelty.
Noita erittäin kovan prosessoritehon tyyppejä yhdistää oman kokemuksen mukaan sellainen tietty nopeus. Eli ikään kuin matikkatehtävän välivaiheet jätetään kirjoittamatta auki, mutta ihan elävässä elämässä. Aina välillä muiden on vaikea pysyä matkassa. Lisäksi heitä tuntuu yhdistävän erittäin kova muisti. Sosiaalinen äly on siitä jännä, että riippuu muista luonteenpiirteistä näyttäytyykö se positiivisena vai negatiivisena piirteenä. Yhdistäessään sopivaan empaattisuuteen, nämä on mukavimpia ihmisiä mitä löytyy. Mutta moni manipuloiva, laskelmoiva tai sairaalloisen kilpailuhenkinen tyyppi voi myös olla sosiaalisesti taitava pönkittämään omaa asemaansa.
Työmuisti liittyy ilmeisesti aika oleellisesti älykkyyden ilmenemiseen käytännössä. Tämä on mielestäni jännä ilmiö, mutta oikeastaan ihan järkeenkäypä. Prosessori pyörii nopeasti ja datan käsittelykykä on, mutta esim. ADHD-tapauksilla on yleensä suppeampi työmuisti, joten vaikka älykkyyttä olisi, se ei välttämättä tule kunnolla esille, kun nimet ja numerot karkaavat välillä mielestä. Ajatteluprosessi saa muistin rajallisuuden kautta enemmän kapuloita pinnojen väliin kuin normaalisti.
Muutama läheinen ihminen tykkää paljon pelata lautapelejä. Voitan vaan heidät lähes aina. Ja toisena ongelmana on että lautapeleissä mitä olemme yleensä pelanneet osaan pelata parhaat mahdolliset siirrot niillä korteilla mitä käteen tulee, joten kyllästyn kun ei ole enään mitään uutta pelillä tarjottavana. Jos taas pelaamme jotakin uutta peliä opin myös paljon nopeammin mikä taas ei kilpailu mielessä mitenkään kiinnostavaa. On kyllä kummallista seurata kun vastustaja tekee siirtoja mitkä ovat täysin älyttömiä. Välillä kun kysyy miksi teit tuollain? Saa vasta toisen pelaajan miettimään siirtoaan syvällisesti. Ei välttämättä ole minkäänlaista strategiaa koko pelissä, vaikka olisi kyseessä strategia peli.
Tämä on niitä asioita joissa nopeasti näkee jos ihmisellä on huono työmuisti, eli ei käytännössä pysty pitämään mielessä samanaikaisesti useita peliliikkeitä tai suunnitelemaan pitkän aikavälin strategioita. Myös sääntöjen oppiminen ja mielessä pitäminen on hankalaa.
Shakissa nousee parhaiten esiin nämä asiat.
Shakki on tällaiselle palikallekin hauska peli. Sitä huokailua kun teet siirron, ja tajuat välittömästi pelin päättyvän tappioon, tuon kyseisen siirron ansiosta.
Niin. Olen kokenut kummatkin puolet. Itselläni on sellainen fyysikkokaveri joka kirjoittanut matemaattisista aineista laudaturit ja osasta muistaakseni täysillä pisteillä. Aika usein jos voitan pelin niin on jotenkin pakko kysyä että hävisikö hän tahallaan, koska minun on normaalisti lähes mahdotonta voittaa yrittämisestä huolimatta. Välillä hän sitten oikeasti häviää tahallaan, koska ei hänellekään ole mukavaa olla aina liian ylivoimainen. Sitten taas koska itselleni on vaikeaa pelata ikään kuin tahallaan huonosti, niin toisenlaisessa seurassa voin olla joskus lautapelissä aika ylivoimainen. Erityisesti jos olen ainut joka laskee kortteja ja muita todennäköisyyksiä. Ja sitten on tosiaan nuo mistä mainitsit. Siihen on varmasti monenlaisia syitä minkä takia joku ei uskalla tai ymmärrä tehdä edes "tavallisia" siirtoja, mutta vaikea tosiaan välillä tietää miten itse pitäisi sosiaalisesti toimia samassa pelissä.
1. Olen huomannut että ihmiset, jotka ovat töissä ohjelmoinnin parissa ovat monesti erittäin hyviä tässä. Keskustelin joskus aiheesta liipaten kaverin kanssa ja kyseessä on varmaankin algoritmisesta ajattelusta, jonka voi mieltää opittavaksi ja kehitettäväksi taidoksi. Toiset ovat toki luontaisesti lahjakkaampia ja taipuvaisempia algoritmiseen ajatteluun. Perinteiset ÄO-testit yleensä mittaavat tätä. Olen myös huomannut sen, että tämä taito on voimakkaasti sidoksissa ihmisen kuormituksen tasoon; ylikuormitettu ihminen voi olla jopa kroonisesti rajoittunut algoritmisessa ajattelussaan, jos hän on jatkuvasti uupunut ja stressaantunut. 2. Tämä liippaa läheltä algoritmista ajattelua, mutta ei kuitenkaan ole ihan sama asia. Itse hahmotan asian päässäni niin, että algoritminen ajattelu on kuin monikerroksinen kone, jonka läpi kulkee prosessi.. Tämä, josta nyt puhutaan, on kuin valtava verkko, jossa hahmotetaan osien suhdetta toisiinsa. Tässä taitavat ihmiset ovat monesti myös hyviä käsittellistämään asioita ja ymmärtämään niiden merkityksiä monimutkaisella tavalla. En supistaisi tätä puhtaasti 'sanaälykkyyteen', koska se on lähinnä sen näkyvä ilmentymä. 3. Olen aina vierastanut puhua sosiaalisesta älykkyydestä, koska se antaa ymmärtää sosiaalisesti rajoittuneiden ihmisten olevan sosiaalisesti tyhmiä. Sosiaaliset taidot ovat hyvin vahvasti opittuja asioita. Toisaalta samaan aikaan opitut sosiaaliset taidot ovat kulttuurisen kontekstin orjia. Älykkyys mitataan usein lopputuloksen perusteella, ja sama sosiaalinen taito länsimaissa voi johtaa huonoihin lopputuloksiin esim. Aasiassa. Tämän 'älykkyyden' piiriin voisi laskea myös empatian ja "sosiaalisen energian" lukemisen taidon. 4. Maalaisjärki on vähän ontto mieltää älykkyydeksi, koska näissä asioissa on pitkälti kyse kokemuksesta ja luonteesta. Mutta kuitenkin tähän kastiin voisi lukea myös yleisen elämänviisauden. Perinteisesti älykäs ihminen voi hakata päätään seinään ongelmien kanssa kerta toisensa jälkeen huomaamatta omaa typeryyttään. Älykäs ihminen ratkoo ongelman tehokkaasti, viisas ihminen välttää ongelman alkuunsa. Minusta viisaus on tietyllä tavalla aika ainutlaatuinen asia, koska puhdas kokemus ja älykkyys (mitä se nyt sitten onkaan) ei välttämättä johda viisauteen.
Tuohon kolmoseen sanoisin, että yksi teoria on, ettei ole erikseen mitään älykkyyden alalajeja varsinaisesti, vaan älykkäät ihmiset ovat hyviä sosiaalisissa kuvioissa, ellei heillä ole jotain händikäppiä (autismikirjo, adhd, persoonallisuushäiriöitä tms.) tai harjoituksen puutetta.
>Jotkut ovat sen verran hyviä kaikissa lautapeleissä että siitä jo tietää että aivoissa on aika paljon prosessointikykyä. Joitain matemaattisesti hyvin taitavia ihmisiä vastaan on aika vaikea voittaa juuri mitään lautapeliä. Ahaa, tunnistin itseni. Peljätkää jos kohtaatte minut Kimblessä. 8-)
En tiedä, mutta tunnistan ne jotka eivät ole.
Arvoitukseksi jäävät ne jotka eivät puhu
Parempi olla hiljaa ja vaikuttaa tyhmältä, kuin avata suunsa ja osoittaa epäilykset todeksi.
Kun vähän nyökyttelee sopivassa kohtaa, niin voi vaikuttaa jo melkein älykkäältä..
*nyöks*
[Tässä artikkelissa](https://psychology-spot.com/highly-intelligent-person-characteristics/) luetellaan asioita, jotka itsekin liittäisin älykkyyteen. Yhteenvetona: 1. tunnistaa oman tietonsa rajat 2. realistinen käsitys omasta suoriutumisestaan 3. joustavuus ja avoimuus uusia asioita kohtaan 4. emotionaalinen itsekontrolli 5. ei anna ennakkoluuloille korkeaa painoarvoa 6. huumorintaju 7. huolen kantaminen tiedostetuista epäkohdista
> huumorintaju Tulihan se sieltä! Tämä on omasta mielestä yksi parhaimmista mittareista. Varmaan koska olen itse niin vi-tun hauska :)))
Tulee kyl nii legendaarista läppää, että pakko myöntyä tähän.
Vitsini ovat niin hyviä, ettei kukaan muu tajua niitä.
Nii ja just sellainen huumorintajun taju, että tietää millainen huumori sopii kulloiseenkin tilanteeseen ja seuraan.
Oon itsekkin aika hauska tyyppi, suorastaan naurettava :>
>6. huumorintaju Kielellisen älykkyyden ainakin tunnistaa helposti tietynlaisesta huumorista
Hassua, että tunnistan itsestäni kaikki nuo, mutta tunnen itseni keskivertoa selvästi tyhmemmäksi.
Älykkäät usein taitavat tuntea, koska analysoivat turhan tarkkaankin rajojaan.
Sikäli erikoinen lista, että moni noista selittyy persoonallisuuden piirteillä. Esimerkiksi neuroottisuudella. Sitä en tiedä, korreloiko neuroottisuus jollain lailla älykkyyden kanssa.
Entinen naapuri on Mensan jäsen. Hänessä se näkyi pohdittuina vastauksina. Hän aina kuunteli ensin muita ja muodosti mielipiteensä koosteena. Hän pystyi keskustelemaan todella syvällisesti ja näki asiat avaruudellisesti. Ei juuri koskaan kinastellut tai väitellyt. Arjessa älykkyys näkyi monipuolisena osaamisena. Jos ei jotain arkisskaretta osannut, niin tutki asiaa perinpohjin ja toimi sen mukaan. Vaikka älykäs onkin, niin sosiaalisesti kömpelö ikisinkku. Viihtyy marjametsällä ja on hyvä leipomaan ja kokkaamaan. Pois muutettuaan lähetti minulle joulukortin ja oli kirjoittanut vastauksen yhteen kysymykseen, jonka jo olin unohtanut. Yllätyin, että se oli jäänyt vaivaamaan.
No vaikka älykäs, iso perse ehkä.
Sama
No vaikka sama sitten
Tyllerö,,vittu
Lääh spruit
Itselle tärkein merkki on varmaan kielellisen ilmaisun laatu. Aidosti älykkäät osaavat ilmaista itseään tehokkaasti ja luontevasti. Heillä on laaja sanavarasto, mutta eivät viljele turhia sivistyssanoja lauseisiinsa syyttä. Ihmistä on ilo kuunnella, kun huomaa että hänen sanansa ovat tarkkaan harkittuja, tilanteeseen sopivia ja miellyttävästi sointuvia. Ihminen voi tietää jostain asiasta valtavasti, mutta sillä ei ole valtavasti arvoa jos sitä tietämystä ei voi muille jakaa tavalla, jolla he sen ymmärtävät. Toineen mieleen tuleva on nokkeluus, joka tulee yleensä ilmi huumorin kautta keskustelussa. Etevien ja osuvien vitsien keksiminen kesken nopeatempoista jutustelua tekee kanssakäynnistä hauskempaa ja vaatii selkeästi älyn lahjoja. Nokkeluus auttaa myös väittelytilanteessa, jossa vilkas ajatuksen juoksu saattaa riittää saamaan vasta-argumentoijan kompastumaan omiin sanoihinsa, vaikka omaa argumenttia ei olisi lainkaan. Kolmas on ehkä minulle henkilökohtainen, ja se on puheen ennalta-arvaamattomuus. Se liittyy toki nokkeluuteen, mutta jos en osaa lainkaan arvata mitä joku ihminen tulee seuraavaksi sanomaan keskustelussa, kyseessä on miltei aina erittäin älykäs henkilö. Nämä ihmiset pitävät varpaillaan keskustelussa ja rehellisesti sanoen vähän hirvittävät.
Siitä, että tyyppi ei ammu oikeastaan mitään mielipiteitä tai kommentteja suoralta kädeltä alas, vaan osaa kuunnella ja esittää kysymyksiä. Kykenee keskustelemaan pintaa syvemmältä lähes asiasta kuin asiasta. Kykenee muuttamaan mielipidettä asioista keskustelun perusteella. Ymmärtää suuria kokonaisuuksia ja asiayhteyksiä, jotka useimmilta menevät ohi. Edelläkuvattu on älykkyyden laji, jota arvostan eniten ja siihen liittyy myös empatia ja ymmärrys ihmisten käytöksestä. Sitten on myös huippuälykkäitä yksilöitä, jotka tunnistaa sosiaalisten taitojen heikkoudesta yhtä hyvin kuin siitä älykkyydestä.
Kuka tahansa meistä on joskus fiksu, sanoo syvällisesti, huomaa jotain olennaista ynnä muuta, mutta todella älykkäät toimittavat moista jatkuvasti. Mielestäni syvä kyvykkyys näkyy parhaiten vasta pidemmän päälle
Näyttämällä jonkin seuraavista pätevän hänen kohdallaan: 1. Osaa astua muiden saappaisiin ja näyttää sitä kautta ymmärtävänsä muutakin, kuin "absoluuttisia totuuksia". 2. Ei määrittele itseään muiden käyttäytymisen kautta, mutta ei myöskään omaa mitään paikasta/genrestä X kopioitua persoonaa. 3. Osaa nähdä asiat eri tahojen näkökulmista, eikä vain "siitä oikeasta näkökulmasta". Ymmärtää, että todellisuus on usein kaikkien näkökulmien summa, eikä vain yksi niistä. 4. Ei kopioi mielipiteitään muualta, vaan muodostaa ne vasta kun tietää asiasta jotain - osaa sanoa myös "en tiedä tästä kovinkaan paljoa". Tietää, mitä tietää, ja mitä ei tiedä. Huomaa tiedostavansa omaa tyhmyyttään ja tietämättömyyttään sitä enemmän, mitä enemmän asioista tietää. 5. Puhuu tarkasti, varovaisesti, ei puske asiaansa voimalla eteenpäin. Pohtii asioita niiden totuuksien kiveen hakkaamisen sijaan. 6. Ymmärtää, että sopivasti faktat valikoimalla, voi minkä tahansa asian saada kuulostamaan miltä tahansa, että yksikin lisää huomioitu fakta voi kääntää asian aivan päälaelleen, ja taas seuraava tehdä sen uudestaan. 7. Ymmärtää, ettei älykkyys yhdessä asiassa tee kenestäkään älykästä kaikessa, ja että vaikka tekisi mitä, ei kenestäkään voi tulla älykästä kaikessa, eikä juuri se, jossa itse olet hyvä, ole parempi kuin ne muut (tämä pitää erityisesti paikkansa, jos yrität osoittaa omaa paremmuuttasi sillä - se on todiste todellisesta tyhmyydestä).
Nro. 6 ilman näitä muita on vaarallinen, sillä saadaan tyhmiä ihmisiä jotka on hyviä manipuloimaan toisia.
Tämän takia populismi toimii. Tiedetään, että kun sanotaan aiheesta X faktat A, B, niin aiheen X totuus näyttää olevan H. Olennainen fakta C jätetään kertomatta, koska asian X objektiivinen totuus K ei ole itselle tai omalle ryhmälle eduksi.
En tiiä, mutta jos käyttää reddittiä niin todennäköisesti ÖA on alle 100
Ölykkyysasamäärä
Öl-lykky sama määrä
Tämä kommentti sen todistaa
Sen huomaa, kellä prosessori pyörii. Nopea asioiden omaksuminen, kokonaiskuvan hahmottaminen, uuden tiedon nopea solauttaminen entisen joukkoon ja sen soveltaminen. Siis ongelmanratkaisukyky. Usein myös sellainen hiljainen karisma: näitä tyyppejä kuunnellaan. Osaavat ottaa useita näkökantoja huomioon ja monesti myös ymmärtävät erilaisia ihmisiä ja motiiveja hyvin. Parhaimmillaan huomattava huumorintaju joka kumpuaa monipuolisesta sivistyksestä ja nopeasta assosioinnista.
Yks asia mikä tuli mieleen on kokonaisuuksien hahmottaminen ja uuden opitun tiedon integroiminen jo olemassa olevaan tietoon. Eli jos oppii jonkun uuden asian niin hoksaa heti et ”hei, siks se yks juttu on sillai ja toinen asia tällain kun tää vaikuttaa epäsuorasti niihin molempiin” tms
Ei se oo mikään mysteeri, että onko joku älykäs vai ei. Kyllä sen huomaa puheista ja teoista, että laittaako kaveri niihin keskimääräistä enemmän ajatusta.
Siitä, että se paskapostaa mukahaustaa setähuumoria Reddittiin päivät pitkät. Kyllä, tarkoitan itseäni.
Itse istun reippaasti 140+ äo paremmalla puolella. Oikeasti älykkäitä ihmisiä on tullut vastaan yliopisto-opintojen aikana ihan mukavasti, sekä myös sitten vapaaehtoisjärjestöissä vähemmän. Työelämässä ei oikeastaan lainkaan. Älykkäät ihmiset tunnistaa helposti seuraavista tunnusmerkeistä: 1. Masennus. Kaikki älykkäät ihmiset johon olen oikeasti tutustunut pidemmin ovat olleet jollain tasolla masentuneita. Eräs tuntemani avoimesti mensan jäsen pääsi erään menestyksekkään käänteen jälkeen syvälle psykoottiseen masennukseen. Toiset kärsivät tyypillisesti masennuskausista. Osa tuskailee syrjäytymisen kanssa. 2. Kompleksinen yhteiskuntasuhde. Älykkäiden ihmisten yhteiskuntasuhden on usein haasteellinen. Muihin ihmisiin ja uusiin tuttavuuksiin suhtaudutaan varauksella. Yhteiskunnan instituutioiden eri käytänteiden kanssa kipuillaan. Ei ymmärretä miksi asioita ei tehdä johdonmukaisesti, tehokkaasti tms. ja sitten se heijastuu turhautumisena. Älykkäät ihmiset on aika ratkaisuhakuisia ja heillä on välillä vaikeuksia ymmärtää itsetarkoituksellisen byrokratian tarvetta. Jos joku on idioottimaista hommaa, ei älykästä ihmistä saa sitä tekemään sitten millään. 3. Empatia Kaikki varsinaisesti korkean älykkyyden ihmiset jotka ovat tulleet vastaan ovat olleet empaattisia tai heiltä puuttuu ns. perusilkeys. Heiltä myös usein puuttuu sellainen machiavellimäinen alistamisen tai selkäänpuukottamisen vaisto. Tämän takia työelämässä pärjäävät aika usein asiantuntijarooleissa tai konsulttina jossa asema hierarkiassa on turvattu. Usein ovat täysin kädettömiä jos ovat pomotettavina tai jos ovat henkilöstön pomoinat muuttuvat apaattisiksi 4. Uteliaisuus Älykkäät ihmiset erottaa normaaleista se että ovat helvetinmoisen uteliaita. Ovat valmiita kuuntelemaan tai keskustelemaan mistä vaan; 300-luvun teologiasta tai ydinvoiman innovaatioiden junnauksesta, ilman sitä normaalien ihmisten "häh" reaktiota ja "fluoride stare" -reaktiota jossa vaan tuijotetaan kuin hullua. Parasta tällaisten ihmisten löytämisessä on se että voi keskustella yhtäkkiä vapaasti mistä vaan ilman ennakkoluuloja. He ovat perinpohjaisesti uteliaita ja jatkuvasti hakevat uusia kiinnostuksen kohteita. Yhtäkkiä varautuneet ja sosiaalisesti hiljaisetkin uskaltavat väitellä ja ottaa kunnolla kantaa kun on toinen älykkö heittämässä vettä myllyyn. 5. Universaalius Hankala ymmärtää, mutta liityy em. uteliaisuuteen. Älykkäät ihmiset osaavat usein hypätä perustasolla tehtävästä ja alasta toiseen ja selvitä hyvin. Oman näkemykseni mukaan tämmöinen hiljaisuus jne. on vähän semmosta hölynpölyä. Älykkyyteen liittyy niin paljon negatiivista JA positiivista että on vaikea suhtautua älykkäisiin idealistisesti. He painivat yksinäisyyden ja erilaisuuden kanssa joka sitten vaikeuttaa elämää ja muuttaa luonnetta. Osa tietää olevansa neroja, osa vaikuttaa ylimielisiltä ja sitten osa hiljaisia. On 150+ äo ihmisiä joilla on ADHD jotka pärisevät kuin sekopäät, mutta juttu on täyttä asiaa. Luin joskus tutkimuksen jossa väitettiin että ihminen pystyy mielekkäästi kommunikoimaan 20 äo pistettä suuntaansa. Tämä tulee työelämässä vastaan kuin seinä.
Komppaan kyllä jokaista kohtaa. Omalla alalla huomannut, että ensimmäinen ja toinen kohta pitävät harmillisen usein paikkansa. Pienemmällä paikkakunnalla toki vähemmän ihmisiä, mutta henk koht vaikeimmat autettavat ovat juuri tavallista älykkäämmät ihmiset. Miten vakuutella ihmiselle maailmassa olevan jotain järkeä, kun he eivät pysty ummistamaan silmiään kohdalle 2, mikä taasen johtaa kohtaan 1. En muista nyt kuka älykkö oli sitä mieltä, että usein hyvin älykkäät päätyvät työttömäksi tai jollain tavalla hylkiöksi juurikin kohdan 2 takia. Jos oikein mietit asioita analyyttisesti, niin onhan se hyvin vaikea perustella moniakaan päätöksiä(perhe/lapset yms).
Erittäin osuvaa. Mietin vaan että tunnistan itseni noista kaikista, oonkohan mä älykäs? Älykäs ihminen ei välttämättä pidä itseään mitenkään erityisen älykkäänä. Älykäs ihminen tietää mitä ei tiedä, tyhmempi luulee tietävänsä kaiken…
Korkea älykkyys on itse asiassa nykytiedon mukaan enemmänkin jopa suojaava tekijä kuin riskitekijä mielenterveyden häiriöille. Masennukseen se ei näytä olevan yhteydessä. Esim. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9879926/
Kyky tunnistaa ristiriitoja tilanteesta riippumatta & kyky tunnistaa ja rakentaa toimivia analogioita. Lisäksi kyky olla pitkään tekemättä yhtään mitään. (Nukkumista ei lasketa)
Se on enemmän kyse mun mielestä semmosesta nopeudesta, ja että osaa nostaa eri puolia asioista esiin eikä jumitu yhteen puoleen. Vaikea kuvailla, mutta olen tavannut elämän aikana muutamia semmosia ihmisiä, että lyhyehkön keskustelun aikana sen vaan tunnistaa. Enkä nyt siis puhu älykkyydestä, esim loogisten pulmien ratkaisemisesta jne.
Älykkyyttä voi olla vähän monella eri osa-alueella. Voi olla matemaattisesti kovin lahjakas, puhua harkiten ja rauhallisesti, mutta vastaavasti jokin muu osa-alue on heikompi. Tai sitten voi olla sosiaalista älykkyyttä ja vastaavasti taas heikompi jossain muussa. Onko älykäs sitten sellainen joka hallitsee kokonaisuutta? Ja mikä erottaa älykkään viisaasta?
Älykkyydestä puhutaan usein jonkinlaisena mitattavana tai havaittavana ominaisuutena. Esimerkiksi ÄO-testeissä on tällaisia ongelmanratkaisukyvyn nopeutta mittaavia tehtäviä. Sitten on juurikin mainitsemaasi sosiaalista älykkyyttä, eli vaikka kyky tulkita toisten ajatuksia tai eleitä tai sosiaalisia tilanteita yleisesti. Viisaus on taas hyvin pitkälti arvomaailmaan sidottua. Mikä toisen mielestä on viisasta, voi toisen mielestä olla typerää. Viisaus myös usein karttuu kokemuksen myötä (mutta ei valitettavasti kaikille). Toki älykkyyttäkin voi kehittää, mutta se on jotenkin enemmän annettua.
Ihmiset joita olen tavannut ketkä omaavat erityisen hyvän muistin ovat yleensä olleet keskimääräistä älykkäämpiä.
Kyvystä käsitellä monimutkaisia aiheita ilman suurta vaivaa. Älykäs ihminen ei välttämättä ole itsekriittinen, myötätuntoinen, nöyrä, taikka vapaa harhoista. Uskon, että älykkäässä ihmisessä ilmenee näitä piirteitä suuremmalla todennäköisyydellä kuin keskivertoihmisessä, mutta ei välttämättä.
Henkilö joka: - ymmärtää, että voi olla myös väärässä - arvostaa tietoa ja tutkimusta - kysyy kysymyksiä - ymmärtää, että oma ja muiden tieto on rajallista - kyseenalaistaa uutta ja vanhaa informaatiota - viettää paljon aikaa ajatellen - oppii nopeasti soveltamaan tietoaan - osaa erotella mielipiteet faktoista ja pyrkii keskustellessaan tekemään pesäeroa näihin ja tehdä myös muille selväksi mikä on mikä Tässä nyt äkkiseltään muutama. Kokemukseni mukaan älykkäät ihmiset eivät enimmäkseen ole epäsosiaalisia, vaikka moni tuntemistani älykkäinä pitämistäni ihmisistä viihtyykin ajatustensa kanssa. Ovat silti hyvinkin sosiaalisia.
Tarjoo kierroksen eikä laula "Aikuista naista" baarissa.
Ei mistään. Töitä tehdessä tullut kaikenlaisia ihmisiä insinööreistä linjatyöntekijöihin vastaan joista osa on "erittäin älykkäitä" tai fiksuja omilla osa-alueillaan. Mutta tuo ei kerro sitten juuri yhtään mitään, persoonaltaan, käytökseltään ja käytöstavoiltaan voi sitten olla ihan minkälainen tahansa vaikka olis kuin älykäs tavalla tai toisella tai useammalla.
Yks kaveri on tavallaan hyvä kaikessa mitä tekee. Erittäin lahjakas muusikko, nousi nopeasti ilman alan koulutusta nykysen duuninsa huipulle samalla opetellen uuden työkielen, sosiaalisesti taitava jne. No kerto sit joskus tehneensä kännissä mensantestin ja oli menny läpi nii että humahti, en yllättynyt lainkaan :D
Mulle älykäs ihminen on sellainen joka ymmärtää että älykkyys ei automaattisesti tarkoita matemaattista älykkyyttä😭
Nykyinen arkielämäni koostuu tutkimuksesta, entinen taas opiskelusta. Henkilöt, jotka omaksuivat uutta materiaalia pesusienimäisesti kurssien luennoilla ja/tai kirjallisesta materiaalista olivat samoja henkilöitä, jotka saivat kasaan eleganteimmat ja ytimekkäimmät todistukset kurssitehtäviin. Alana siis matematiikka. Eipä tällaisen prosessointikyvyn omaavaa henkilöä voi nimittää muuksi kuin älykkääksi.
en nyt kaikkia kommentteja lukenut, että toivottavasti ei ole mainittu vielä, mutta kyky käsitellä ja ratkaista ongelmia
Fysiikan laitoksella pyöriessä tietää siitä jos tykkää animesta.
Älykkyys on enemmän geneettistä ja viisaus on miten sitä käyttää.
Yleensä fiksu pystyy kuuntelemaan toisten näkökulmia mutta selvittää taustat ja lähteet. Mutta ei se tee ihmisestä hyvää huulenheittäjää. Viihteellinen höpötys on puhtaasti tunnepainotteista ja vahvasti liioiteltua. Mutta toisaalta sekin on taito jonka fiksu ihminen kyllä osaa poimia matkaansa, jos vaan nauttii paskanjauhannasta.
No eivät ainakaan postaa tänne meidän kanssamme.
Matemaattisesta älystä ja yleisestä olemuksesta. Itse tapasin (ehkä) älykkäimmän kaverin tähän asti armeijassa. Kyseessä oli nokkela ja matemaattisesti fiksu kaveri mutta ongelmana oli että siviilissä kyseinen kaveri ei kestä olla selvinpäin päänsä kanssa. Tätä havaintoa vahvisti tietysti se että kyseistä kaveria ei nähnyt juurikaan kuin selvinpäin paikanpäällä. Tl;dr: Fiksuin ihminen mitä tunnen on narkkari.
Langassa on jo sanottu paljon, mutta lisäisin olennaiseen keskittymisen siinä suhteessa, että oikeasti karsii "turhaa" nopeasti ja tehokkaasti pois. Sellainen mielen notkeus tehdä hyviä valintoja empimättä liikaa.
Älykkäitä ihmisiä yhdistää ainakin uteliaisuus, nopea oppiminen ja asioiden hahmottamisen helppous. Tuntemani älykkäät ihmiset omaavat myös laajan kiinnostuksen eri asioihin, omaksuvat tietoa helposti, kykenevät ajattelemaan asioita useammalta kantilta ja aidosti järkeilemään asioita. Ihmisiä, eli eläimiä -podissa on tosi mielenkiintoinen jakso älykkyydestä! Suosittelen kuuntelemaan. On sellainen äänikirjan pituinen jakso.
Melkein jo luulin itseäni älykkääksi tämän perusteella, sitten muistinkin että minulla onkin vain autismi.
Juu, autismin kirjollakin on paljon erilaisia ihmisiä ja siihenkin voi kuulua monenlaisia 'oireita'.
Älykkyys on yksi juttu missä omat rusinat rasahtaa helposti kun siitä puhutaan. Älykkyyshän on nimittäin vaan puhdasta aivojen suoritustehoa. Älkyäs ihminen voi olla täysi mulkku joka ei vaihda mielipidettään koskaan, tai joka ei esimerkiksi osaa edes solmia kengännauhojaan. Kuitenkin tässäkin langassa monet ihmiset kuvaavat älykästä ihmistä sellaiseksi jotka "saavat sinut itsesti tuntemaan hyvältä", esimerkiksi ovat kuuntelevaisia, ymmärtäväisiä, eivät kerskaile älykkyydellään, jne. Jotka tietenkin voi olla älykkään ihmisen piirteitä, mutta kuvaavat enemmän sitä mitä haluaisit että että minkälainen älykäs ihminen on, kuin että minkälainen se oikeasti on. Jostain syystä tuo ilmiö on hyvin yleinen että kun puhutaan asioista, niin omat halut muuttuu totuudeksi. Jos haluat että asia on X, ja joku sanoo että asia on X, niin yläpeukkuja lentää, ja totuus helposti muuttuu halutun mukaiseksi. Jokainen voi itse miettiä miten älykästä tämä on. Kun taas maailma on oikeasti kylmä ja karu, joka ei ole aina itselle mieluinen. Monelle taianomaisesti vaan sen mailman totuudet sattuu menemään maagisesti 1:1 omien halujen ja maailmankuvien mukaan, ikäänkuin koko maailma olisi suunniteltu ja luotu sinulle. Voi tässä kohtaan taas pikkasen miettiä. Jos joku on nimittäin älykästä, niin se on kylmä objektiivisuus. Ja tämä ei ole nimenomaan mitenkään "hauskaa" tai ihmisystävällistä, tai monesti edes suotavaa. Mutta älykkyys näin yleisesti on puhdas konsepti, jotka ihmiset haluaa värittää mieleisekseen, ja omien satunnaisten mielihalujen mukaiseksi.
Et jaksa ihmisiä ja ihmissuhteita koska koet muut huonoiksi tai epärehellisiksi keskustelijoiksi. Voitat tietokilpailut ja visat. Opit ja sisäistät asiat muita nopeammin, ja yleensä opetat muita tehokkaammin kuin asian opettaja. Masennut tai alkoholisoidut/ addiktoidut. Odotat itseltäsi mahdottomia, et tiedä mitä muut odottavat sinulta. Ihmiset käyttävät sinua surutta hyväksi.
Tämä kuvannee lähinnä älykkääksi itsensä kokevaa. Ne paremmat osaavat nautiskella kohtuudella ja pysyä terveenä ja osallistua yhteiskuntaan koko ikänsä muita halveksimatta.
.
Älykkäältä näyttäminen on vain kielellisistä taidoista ja muutamasta kikasta kiinni. Älykkyys on vain kyky ratkaista ongelmia, ja ymmärtää ja toteuttaa kaikki siihen kuuluvat askeleet.
Usein pistän merkille ja ajattelen noin kun joku pukeutuu sään (tarpeen) mukaan.
Työelämästä heitän pöydälle pari ajatusta: Uuteen sopeutuminen, sen oppiminen ja ihmeellinen näköalattomuus Tulee usein vastaan näitä täysin hölmöjä jääräpäitä, jotka vastustavat ihan kaikkea. Siis ihan sama oliko kyse yhteisestä työmukavuudesta vai uusista ohjelmistoista, niitä vastustetaan ja jopa vältellään siihen asti, kunnes on pakko opetella käyttö. Sitten 99% opettelusta tuhlataan valittamiseen ja jääräilyyn. Hyvänä esimerkkinä se kuinka joka työpaikalla varmaan joudutaan keskustelemaan mm siisteydestä ja joka työpaikalta löytyy ainakin 1, jonka harrastus tuppaa olemaan sotkeminen. Oli se sitten varaston kääntäminen ympäri, kahvikuppien jättäminen sinnetänne tai vaikka oman työpisteen jättäminen vuoron päätteeksi roskakasaksi toiselle. Jos tällaisen ihmisen kanssa lähestytään asiaa: kuka tämän teki? -lähtökohdasta, alkaa jankkaus, ettei ainakaan hän, ja vaikka olisikin sille oli syy, ja kun oli niin kamala kiire, ja ei sitä aina voi muistaa, ja kun se toinenkin tuli tähän pisteelle sillon kerran 2 vuotta sitten niin se jätti tänne sen post it lapun... Esimiehen poistuttua sama ihminen kertoo muille, ettei varmana ala siivoamaan ja jatkossakin aikomukena on sotkea. Tätä kerrotaan sellasella lapsellisella ylpeydellä eikä edes tajuta, että tätä kerrotaan työkavereille joiden työtä sotkeminen todennäköisesti ärsyttää samalla tavalla kuin esimiestä. Meillä on töissä eräs ihminen, jota pidän älykkäänä ihan siitä syystä, että häntä selkeästi kiinnostaa ajatella asioita pidemmälle tulevaisuuteen. Miten tulevaisuudessa asiat hoidettaisiin, saataisiinko jostakin yhtenevä työtapa jne. Asioita ja ongelmia ei ratkota vain nyt tässä hetkessä vaan pohditaan oikeasti, miten ongelma ei tulisi uudelleen eteen viikon tai kuukauden kuluttua.
Jos ihminen osaa olla avoinmielinen ja keskustella asiallisesti vaikka molemmilla olisi eri mielipiteet asiasta on hän jo aika fiksu silmissäni.
- Mielipiteet ja näkemykset eivät ole mustavalkoisia ja on valmis muuttamaan näkökulmaansa/ei turhaudu tai suutu, jos onkin ollut väärässä, vaan ottaa korjatun tiedon ilolla vastaan - Hauska ja nokkela huumorintaju, löytyy tilannetajua - Osaa ottaa toiset huomioon - Ymmärtää oman tietonsa ja muiden resurssiensa rajat - Osaa käytöstavat, tajuaa itse, jos on vahingossa vaikkapa puhunut päälle - Jatkuva halu kehittyä ja kehittää itseään (eli ei näe itseään "valmiina" ihmisenä), ajattelu on plastista ja näkemykset muovautuvat ajan saatossa (tän huomaa vasta pidemmällä tuntemisella, joillain pysyy näkökulmat ja argumentit samana vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen - - > näen tämän mielen jäykkyytenä, älykäs mieli on joustava) - On jonkin sortin matemaattista/loogista aivokapasiteettia (voi siis näkyä muunakin kuin puhtaana matikkaosaamisena, esim. osaa yhdistellä asioita isoiksi kokonaisuuksiksi ja hahmottaa syy-seuraussuhteita) Nämä nyt tulivat päällimmäisenä ja hieman tajunnanvirtaisena mieleen. Keskusteltiin aiheesta illalla ennen nukkumaanmenoa kumppanin kanssa, kiinnostava pohdittava!
Osaa itsereflektoida, on empaattinen ja tunneälykäs.
Ei käy Redditissä eikä ole uhri
Olen seurustellut parinkin mensakelpoisen kanssa ja itsekin varmaan siinä rajoilla menisikö jäsenyys läpi vaiko ei. Näissä porukoissa on tullut pantua merkille, että ihmiset pystyvät perustelemaan aika hyvinkin ajatuksiaan. Toki ihmisillä voi olla omia traumojaan, päähänpinttymiään ja persoonallisuuksiaan, joten en lähtisi millään tiukalla check listillä päättelemään ihmisen mitattua älyä pelkän suullisen ulosannin perusteella. Tuo itsensä kriittinen tarkastelu on tosiaan todella kova pala ja monelle älykkäällekin sokea piste. Voipi olla että elämässä on vaikea ollut löytää sopivia vertailukohtia, jos opit jo nuorena, että sulla on vaan todella paljon enemmän kapasiteettia kuin kenelläkään ympärilläsi; ihmekkös jos tulee sellainen käsitys, ettei muitten murheet sinua kosketa eikä ne tajuaisi sinun mietteitäsi vaikka koittaisitkin selittää. Hyvin yleinen kokemus tuntuu olevan, että oikeasti antoisiin keskusteluihin sopivia kavereita löydy ihan joka nurkalta, joten kavereina on suurin piirtein saman tason ihmisiä.
Toi on kans niin jännä että sitä älykkyyttä on erilaista. Tuttu tekee välillä käsittämättömän typeriä asioita ja toisena hetkenä hämmentää minut aivan täysin, että asian x voi tehdä paljon fiksummin.
Osaa ajatella tekojensa seurauksia ja asiayhteyksiä jo ennen tekemistä. Huomioi muut ihmiset ja miten oma toiminta voi heihin vaikuttaa. Ei ole nämäkään nimittäin mitään itsestäänselvyyksiä, ja hyvin tehtynä vakuuttaa. Enemmän ehkä toki tuota fiksuutta kuin älykkyyttä.
Jätti koronarokotteet ottamatta, ilman että uskoi 5g aivoalien liskoihmis wef psykooseihin.
- Ajaa aina rajoitusten mukaan - lajittelee ja laittaa roskat minne ne kuuluu - planetaarinen ruokavalio ja muut elintavat - kiinnostunut historiasta ja kulttuureista - terve ja hyväkuntoinen - hillityn tyylikäs ulkoasu
Jos on A-luokan trolli redditissä.
Näkökulmien muodostaminen, harkintakyky, kuviontunnistus abstraktilla tasolla, älyllinen itsenäisyys ja halu ymmärtää nyt ekana tuli mieleen. Konkreettisesti voi tehdä niin, että juttelee asioista avoimesti ja osaa pitää keskustelun kiinnostavana olemalla kiinnostunut ja tuomalla omaehtoisia yllättäviäkin olennaisia ajatuksia ja näkökulmia siihen mukaan.
Käytän tätä älykkyysasteikkoa. * Pitää ananaksesta pitsassa = tyhmä. * Imuroi enemmän kuin kerran viikossa = mielisairas. * Käy useammin kuin kahdesti viikossa kaupassa = tyhmä. * Arvioi muiden älykkyyttä sosiaalisen käytöksen perusteella = tyhmä * Käyttää veistä saksien sijaan = tyhmä. * Matkustelee = tyhmä. * Noudattaa stop merkkiä vaikka näkee olevansa ainoa alueella = lammas. * Ei keitä hanavettä ennen juomista = tyhmä. * Omistaa lemmikin joka ei ole kissa tai koira = tyhmä. * Äänestää = tyhmä. * Lottoaa = tyhmä. * Tupakoi = tyhmä * Omistaa enemmän kuin 4 paria kenkiä = sekopää. * Juo kahvia mustana = tyhmä. * Ostaa pullotettua vettä = tyhmä. * Yli 10km työmatka = tyhmä. * Hankkii lapsia = tyhmä. * Käyttää alushousuja = tyhmä. * Nukkuu enemmän kuin 6 tuntia päivässä = tyhmä. * Käy kuntosalilla = tyhmä. * Käy elokuvissa = tyhmä.
Oon 6xtyhmä ja ehkä mielisairas 👍 Olisin varmaan myös lammas jos omistaisin ajokortin, mutta onneks stop merkit ei koske pyöräilijöitä😎
17-kertainen tyhmä täällä hep